Name: Spalding & Chase
Start: 2021-09-10T00:00:00.000Z
End: 2021-09-10T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Conductor

Susanna Mälkki

Orchestra

Instrumentalist

Claire Chase

Flute

Singer

Esperanza Spalding

Voice

Doublebass

Spalding & Chase

Helsinki

Finland

Musiikkitalo

Concert Hall

Spalding & Chase: Slavonic Dances, op. 46 Dvořák (+1 More)

Public

Slawischer Tanz, op. 46

Double concerto for siola, contrabass and orchestra

Saileshwaran Thirumurthy

Approved

Accordionist

Archlutenist

Baroque Flutist

Baroque Oboist

Baroque Trumpetist

Bassist

Bassoonist

Cellist

Clarinetist

Contrabassist

Cornettist

Flutist

Guitarist

Harper

Harpsichordist

Hornist

Lutenist

Mandoline Player

Musette de cour Player

Oboist

Organist

Percussionist

Pianist

Recorder Player

Saxophonist

Tenor Violinist

Theorbist

Timpani

Trombonist

Trumpeter

Tuba Player

Vibraphonist

Viola Pomposa Player

Viola da gamba

Viola d’amore Player

Violinist

Violino Piccolo Player

Violist

Actor

Broadcasting

Choir

Choreographer

Chorus Director

Chorus master

Composer

Costume designer

Dancer

Dramaturge

Executive producer

Extra

Hairstylist

Illustrator

Librettist

Lighting designer

Makeup artist

Orchestra Operations

Other

Photographer

Poet

Repetiteur

Set designer

Sound designer

Stage Manager

Stage director

Teacher

Translator

Video designer

Vocal coach

Wig & Makeup Designer

Writer

Writing and performance

Bass-baritone

Contralto

Baritone

Bass

Countertenor

Tenor

Mezzo-soprano

Soprano

Alto

Child vocalist

Continuo

Silent

Spoken

HKO, Susanna Mälkki ja kaksi musiikillisten raja-aitojen yli, ali, läpi ja ohi itsevarmasti rymistelevää muusikkoa USA:n itärannikolta esittävät uuden teoksen yhdeltä maailman kuumimmista nykysäveltäjistä. Supertähdet Esperanza Spalding ja huilisti Claire Chase tarjoavat lavakarismaa ja katu-uskottavuutta väreilevän illan. Felipe Laran uusi teos on Helsingin kaupunginorkesterin ja Los Angeles Philharmonicin yhteinen tilaus, jonka maailmankantaesitys kuullaan Helsingissä. 

Slaavilaisissa tansseissaan Dvořák käänsi maalaistaustansa voitokseen. Nuoruuden kyläjuhlien tanssimusiikki oli hänen ratsunsa maailmanmaineeseen. Dvořák oksasti lapsuutensa dumkat, polonezkat ja sousedskat eurooppalaisen taidemusiikin runkoon niin taitavasti, että hänet kutsuttiin New Yorkiin valistamaan amerikkalaisia säveltäjiä siitä, miten tehdään ”slaavilaiset tanssit” amerikkalaiselle musiikille; miten yhdistetään kansanmusiikki ja korkeakulttuuri niin, että konserttiyleisö hurraa ja haluaa lisää.

Katso ja kuuntele suorana ja tallenteena Helsinki-kanavalla ja HKO Screen -sovelluksessa. Konsertin tallenne julkaistaan konserttia seuraavana arkipäivänä.
https://www.helsinkikanava.fi/fi/web/helsinkikanava/player/event/home?eventId=118793370

Katso suorana ja keskustele orkesterin YouTube-kanavalla.
https://youtu.be/xV_ogwtqi9w

 

Susanna Mälkki

Susanna Mälkki on sukupolvensa arvostetuimpia kapellimestareita maailmassa. Hän on Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari vuodesta 2016 ja Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja työskentelee näiden lisäksi jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, josta mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot ja kaikki muutkin USA:n nk. ”Big 5” -orkesterit. Oopperan alalla kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scala, New Yorkin Metropolitan -ooppera, Wienin valtionooppera ja Pariisin ooppera. Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa ja on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä.

Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
www.susannamalkki.com

 

Claire Chase

Kaliforniassa syntyneen, nykyään Brooklynissa asuvan Claire Chasen matka huilistiksi alkoi pikkulapsena, kun hänen vanhempansa veivät hänet sinfoniakonserttiin. Nuoren Chasen mielestä orkesteri näytti kuin valtavalta pingviinien mereltä, mutta siellä kaiken mustavalkoisen keskellä hohti kultainen piste: huilu. Hän osoitti sitä ja sanoi: ”Tuo tuolla. Tuon minä haluan.” Sen hän myös sai. Haaveet baseball-ammattilaisuudesta jäivät taka-alalle.

Chase on todellinen voimanpesä, taiteellinen ja yhteiskunnallinen aktivisti, jonka meriittilista päivittyy tiuhaan sitä mukaa, kun hän aloittaa uusia projekteja ja saa niistä palkintoja tai arvonimiä. Hän on ollut mukana mm. nuoria lahjakkuuksia kannustavan Ensemble Evolution -projektin taiteellisena johtajana ja jäsenenä taidetapahtumia yhteiskunnallisella kärjellä järjestävässä Projekt&-organisaatiossa. Harvardin työelämäprofessorina hän on toiminut vuodesta 2017 lähtien.

Chaselle on myönnetty musiikkimaailman arvostetuimpiin palkintoihin kuuluvat MacArthur Fellow -titteli sekä vuoden 2017 Avery Fisher -palkinto. Hänen nimensä on täten samassa listassa mm. Yo-Yo Man, Leila Josefowiczin, Yefim Bronfmanin, Midorin, Sarah Changin, Joshua Bellin ja Gil Shahamin kanssa.

Erityisesti Chase tunnetaan nykymusiikin väsymättömänä kannattajana, ja hänen vuonna 2001 perustamansa ICE (International Contemporary Ensemble) on noussut kengännauhabudjetilla kitkuttelevasta nykymusiikkiyhtyeestä maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Tehtävänsä ICE:n toimitusjohtajana hän jätti vuonna 2016 keskittyäkseen soolouraansa.

Chase on kantaesittänyt pitkälle yli sata teosta, mukaan luettuna Felipe Laran soolohuiluteoksen Meditation and Calligraphy. Se on osa Claire Chasen vuonna 2014 aloittamaa jättiläisprojektia nimeltään Density 2036, jonka on määrä huipentua maratonkonserttiin vuonna 16 vuoden kuluttua. Silloin Chase esittää kaikki 22 vuoden aikana tilaamansa teokset vuorokauden kestävässä tilaisuudessa juhlistaakseen Edgard Varésen kulttiteoksen Density 21.5:n satavuotispäivää. Uutta musiikkia on kertynyt jo yli kuusi tuntia.

 

Esperanza Spalding

Kun Esperanza Spalding sai vuonna 2011 Grammy-palkinnon Vuoden uutena artistina, ja voitti ehdolla olleet Justin Bieberin ja Draken, hän oli julkaissut jo useita levyjä, esiintynyt Barack Obamalle kolmasti ja soittanut Princen kiertueella. Hänen neljästä Grammystaan ensimmäinen on silti historiallinen: Spalding on kautta aikojen ensimmäinen tulokaspalkinnon voittanut jazz-muusikko. Sittemmin hän on täydentänyt palkintokaappiaan parhaan vokaalialbumin ja parhaan instrumentaalisovituksen palkinnoilla vuonna 2013 sekä Best Jazz Vocal Album -sarjan palkinnolla tämän vuoden tammikuussa.

Spalding syntyi yksinhuoltajaäidin perheeseen Oregonin Portlandissa, USA:n luoteisrannikolla. Kipinä musiikkiin syttyi, kun hän näki television Mister Rogers’ Neighborhood -ohjelmasssa Yo-Yo Man soittamassa selloa. Spalding opiskeli viulunsoittoa omin neuvoin ja liittyi jo viisivuotiaana paikalliseen orkesteriin, jonka riveissä hän soitti kymmenen vuotta edeten konserttimestariksi saakka. Viulun lisäksi Spalding hallitsi oboen, klarinetin ja kitaran.

Bassoon hän tarttui ensimmäistä kertaa lukioikäisenä ihan vain rämpytelläkseen, kun hänen opettajansa käveli ohi ja päätti näyttää soittimen alkeet. Se riitti. Spalding alkoi esiintyä kaupungin blues-klubeilla ja bändeissä, ja siitä lähtien basso on ollut erottamaton osa häntä. Hän suoritti lukiotason pelkällä loppukokeella keskittyäkseen bassoon täysipäiväisesti, hakeutui osavaltion yliopistoon musiikkilinjalle ja siitä edelleen Bostonin Berklee School of Musiciin. Spaldingista tuli valmistuessaan koulun historian nuorin opettaja vain 20-vuotiaana.

Spalding on julkaissut vuodesta 2006 lähtien yhteensä kahdeksan albumia. Vuoden 2017 Exposuren hän teki alusta loppuun, sanoituksineen, sävellyksineen ja äänityksineen vain 77 tunnin aikana ja kuvasi koko prosessin Facebookiin live-videona. Levyn kaikki 7777 painettua kopiota myytiin loppuun jo äänityksen aikana. Konsertoimis- ja sävellystyönsä ohella Spalding on vuodesta 2017 lähtien ollut Harvardin työelämäprofessori.

Seuraa Esparanza Spaldingia Twitterissä @EspeSpalding

Jaani Länsiö

 

Antonín Dvořák: Slaavilaiset tanssit op. 46

Antonín Dvořák (1841–1904) sai vihdoin tunnustusta voitettuaan 1870-luvulla wieniläisen sävellyskilpailun lopulta peräti kolmasti. Tuomaristossa istui myös Johannes Brahms. Hän pani nuoremman kollegan kiinnostuneena merkille ja suositteli tšekkiläistulokasta kustantajalleen Fritz Simrockille. Tämä tutustui Dvořákin Moravialaisiin duettoihin (1875), näki niissä potentiaalia, ja tilasi oitis jotain samankaltaista: viihdyttävää, helppoa ja kansanomaista, kuulijakunnasta riippumatta korkealle arvostettua musiikkia Brahmsin Unkarilaisten tanssien tyyliin.

Alunperin nelikätisesti pianolla soitettavat Kahdeksan slaavilaista tanssia op. 46 (1878) olivat ilmestyessään jättihitti. Simrock ja Dvořák olivat osuneet kultasuoneen juuri oikeaan aikaan. Euroopassa oli herännyt kasvava kiinnostus nationalismiin ja kansallisen musiikin erityispiirteisiin, ja samalla amatöörimuusikoiden kohderyhmä oli paisunut yhtä mittaa nuottikustannusalan kanssa. Tämä ei Simrockille silti riittänyt. Myydäkseen teosta harrastajien lisäksi ammattilaisille Simrock tilasi viipymättä sovituksen myös isolle orkesterille. Teos levisi nopeasti kansainvälisiin konserttisaleihin, mistä rohkaistuneena Dvořák sävelsi myöhemmin toisenkin kahdeksan tanssin sarjan op. 72. Siitä tuli vähintään yhtä suosittu kuin ensimmäisestä.

Nimestään huolimatta Slaavilaiset tanssit op. 46 eivät ole varsinaisesti slaavilaisia, eikä niistä löydy ainuttakaan tuttua kansanmelodiaa sellaisenaan. Dvořákille tyypillisesti alkuperäiset sävelmät on häivytetty olemattomiin; jäljelle on jäänyt ainoastaan kansallinen hurmahenki ja paikallisten tanssien, kuten furiantin, polkan ja skočnán tunnistettavat rytmit. Tansseista seitsemän voi paikantaa varsinaisen Itä-Euroopan sijasta Dvořákin synnyinseuduille Böömiin, kun taas tanssi nro 2 ”Dumka” lienee serbialaista alkuperää.

Nro 1 C-duuri: Furiant (Presto)
Nro 2 e-molli: Dumka (Allegretto scherzando)
Nro 3 As-duuri: Polka (Poco allegro)
Nro 4 F-duuri: Sousedská (Tempo di menuetto)
Nro 5 A-duuri: Skočná (Allegro vivace)
Nro 6 D-duuri: Sousedská (Allegretto scherzando)
Nro 7 c-molli: Skočná (Allegro assai)
Nro 8 g-molli: Furiant (Presto)

 

Felipe Lara: Kaksoiskonsertto (ke.)

Brasilian Sorocabassa, São Paulon osavaltiossa vuonna 1979 syntynyt Felipe Lara on tuottanut musiikkia niin kamariyhtyeille ja sinfoniaorkesterille, mutta myös elokuviin ja populaarimusiikin käyttöön, mikä lienee perua rock- ja jazz-kitaristina vietetystä nuoruudesta. Vuonna 1999 stipendillä Bostonin Berklee School of Musiciin päässyt Lara on vuodesta 2005 asunut New Yorkissa, ja hän opettaa mm. apulaisprofessorina Berkleessä ja vierailevana opettajana Harvardissa. Hänen tärkeimpiä opettajiaan ovat mm. Louis Karchin ja Tristan Murail, ja hän on saanut ohjausta myös esimerkiksi Kaija Saariaholta, Helmut Lachenmannilta sekä Wolfgang Rihmiltä.

Monissa Laran teoksissa perinteiset muodot asettuvat uuteen valoon tavalla tai toisella. Yhteistilauksena Helsingin kaupunginorkesterille ja Los Angelesin filharmonikoille syntyneessä Kaksoiskonsertossa Lara käsittelee vahvistettuina soittavien solistien sulautumista yhdeksi. Kumpikin solisteista, Claire Chase ja Esperanza Spalding, on tukenut Laran sävellysprosessia alusta asti monessa eri vaiheessa, esimerkiksi kokeilemalla epätyypillisiä soittotapoja sekä muokkaamalla ja valitsemalla äänitteitä. ”Tämä on tuottanut hyvin intiimin, läheisessä yhteistyössä syntyneen, luovan teoksen”, Lara sanoo.

”Lopullinen päämääräni on tulkita kaksoiskonserton lajityyppiä uusiksi esittäjälähtöisenä teoksena suullisen, improvisoivan, kirjallisen ja elektroakustisten musiikkiperinteiden läpäisemänä. Tämä lähestymistapa korostaa solistien roolia eri lähtökohdista syntyneiden musiikkityylien – laulun, jazzin/kokeellisen ja sinfonisen –  ainutlaatuisina tulkitsijoina. He tuovat yhteiseen neuvottelupöytään tyyliensä toiseuden, pyrkimykset ja vivahteet. Myös ihmisäänen läsnäolo soitinkonserton raameissa on poikkeuksellista; käytän portugalinkielisiä tekstejä, äänteitä ja äännähdyksiä. Nämä ihmisäänen ja soittimen samanaikaisuudesta syntyneet foneemit, konsonantit ja modulaatiot muodostavat monessa kohtaa teoksen musiikillisen kieliopin. Esityksessä ei ole elektroniikkaa, mutta elektroakustinen sävellystapa on vaikuttanut merkittävästi sävellysprosessini taustalla.”

Jaani Länsiö

suomi

The Helsinki Philharmonic Orchestra, Susanna Mälkki and two musicians from the East Coast of the USA who are not afraid to go over, under, through and right past musical barriers perform a brand-new piece by one of the hottest contemporary composers in the world today. Superstars Esperanza Spalding and Claire Chase offer an evening overflowing with stage charisma and street credibility. The new composition by Felipe Lara has been commissioned jointly by the Helsinki Philharmonic Orchestra and Los Angeles Philharmonic and is being premiered in Helsinki. 

In his Slavic dances, Dvořák turned his rural background into a victory, riding the dance music he heard in the village festivals of his youth to world fame. Dvořák wove his childhood dumkas, polonaises, and sousedskas into the body of European art music so skilfully that he was invited to New York to enlighten American composers on how to make “Slavic dances” for American music – i.e. how to combine folk music and high culture in such a way that the concert audience cheers and calls for more. 

Watch and listen both live and on-demand through the Helsinki-kanava site and via the HKO Screen-app. 
LINK: https://www.helsinkikanava.fi/fi/web/helsinkikanava/player/event/home?eventId=118793370

Watch live and discuss through the orchestra's YouTube channel 
LINK: https://youtu.be/xV_ogwtqi9w

 

Susanna Mälkki

Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra since 2016 and Principal Guest Conductor of the Los Angeles Philharmonic since 2017, Susanna Mälkki is a regular guest with the world’s most illustrious orchestras and at such opera houses as La Scala, the New York Metropolitan and the Vienna State Opera. From 2006 to 2013 she was Artistic Director of the Ensemble Intercontemporain in Paris on the invitation of Pierre Boulez and has conducted the premieres of works by many of the greatest contemporary composers. Beginning her career as a cellist and winning the Turku Cello Competition in 1994, she spent three years as principal cello in the Gothenburg Symphony Orchestra. Susanna Mälkki is a Chevalier of the Légion d’honneur in France, a Fellow of the Royal Academy of Music in London and a member of the Kungliga Musikaliska Akademien in Stockholm.
www.susannamalkki.com

 

Claire Chase

Claire Chase is a real dynamo: soloist, collaborative artist, curator and advocate for new and experimental music, forever taking on new projects. Co-artistic director of Ensemble Evolution, an intensive workshop for emerging talents, she was named Professor of the Practice in the Department of Music at Harvard University starting in 2017. She has championed new music throughout the world by building organisations, forming alliances, pioneering commissioning initiatives and supporting educational programmes and was awarded the Avery Fisher Prize in 2017. In 2001, she founded the International Contemporary Ensemble (ICE) that, from struggling along on a shoestring budget, became what The New Yorker described as the United States’ “foremost new-music ensemble”. She has premiered over 100 works. One of them, Felipe Lara’s Meditation and Calligraphy, was part of Density 2036, a 23-year commissioning project due to create an entirely new body of repertoire for flute between 2014 and 2036. In 2036, the centenary of Edgard Varèse’s ground-breaking 1936 flute solo, Density 21.5, she will play a 24-hour marathon of all of the repertoire created in the project.

 

Esperanza Spalding

In 2011, Esperanza Spalding was the first jazz singer to win a Grammy for Best New Artist. She has since also won a Grammy for Best Jazz Vocal Album (2013, 2020) and Best Arrangement, Instruments and Vocals (2013). Raised in Portland, Oregon, she was a veritable child prodigy, teaching herself to play the violin and rising to the position of leader in her local orchestra. She then adding oboe, clarinet and guitar to her range of instruments. But from the moment she began appearing at blues clubs and in bands, bass became an inseparable part of her. At the age of 20, she was the youngest teacher to graduate from the Berklee School of Music in Boston. Since 2006, she has released eight albums. In 2017, she did Exposure, her sixth studio album – everything from lyrics and music to recording in a mere 77 hours, streaming the whole creative process live on Facebook. The 7,777 limited edition copies of the album were sold even before the recording was complete. In 2017, Esperanza Balding was appointed Professor of the Practice of Music at Harvard University.

Follow Esperanza Spalding on Twitter @EspeSpalding 

 

Antonín Dvořák: Slavonic Dances, Op. 46

Antonín Dvořák (1841–1904) originally wrote his eight Slavonic Dances, Op. 46 for two pianos four hands in 1878. The idea came from the publisher Fritz Simrock, who had noted the popularity of the Hungarian Dances by Brahms and decided to strike while the iron was hot. He was not disappointed; Europe was caught up in a wave of nationalism and with it nationalist music, and there was a great demand for music for amateur pianists to play. In order to boost sales even further, Simrock quickly commissioned versions of Dvořák’s Dances for large orchestra. These were an immediate hit and so Simrock asked Dvořák to write a further eight. Despite their name, they are Slavonic only in mood and temperament, and listeners will search in vain for genuine folk melodies. They do, however, feature rhythms associated with specific regions: seven of them Dvořák’s native Bohemia and one, “Dumka” (no. 2), probably Serbia.

Nro 1 C-duuri: Furiant (Presto)
Nro 2 e-molli: Dumka (Allegretto scherzando)
Nro 3 As-duuri: Polka (Poco allegro)
Nro 4 F-duuri: Sousedská (Tempo di menuetto)
Nro 5 A-duuri: Skočná (Allegro vivace)
Nro 6 D-duuri: Sousedská (Allegretto scherzando)
Nro 7 c-molli: Skočná (Allegro assai)
Nro 8 g-molli: Furiant (Presto)

 

Felipe Lara: Double Concerto

The ultimate goal of his Double Concerto is, says Felipe Lara, to (re)interpret the orchestral double concerto genre in the form of a performer-specific work exploring aspects of oral, improvisational, written and electroacoustic musical traditions. This approach highlights the role of the soloists as unique interpreters from different stylistic backgrounds (song, jazz/experimental, symphonic). Another unique feature is the use of the voice in the typically instrumental concerto setting. Lara uses texts in Portuguese, vocalises, as well as noisy vocal utterances – phonemes, consonants, and modulations caused by vocal/instrumental simultaneities.

Born in São Paulo in 1979, Felipe Lara composed his Double Concerto as a joint commission from the HPO and the Los Angeles Philharmonic Orchestra. The two soloists, Claire Chase and Esperanza Spalding, both contributed to the composition process, experimenting with and exploring unconventional performance methods, choosing and processing recordings in a highly collaborative, intimate and distinctive creative effort.

English

HSO, Susanna Mälkki och två suveränt gränsöverskridande musiker från USA:s västkust presenterar ett nytt verk av en vår tids mest omtalade tonsättare. Superstjärnorna Esperanza Spalding och Claire Chase bjuder på en kväll präglad av karisma och urban trovärdighet. Felipe Laras nya verk är beställt av HSO och Los Angeles filharmoniker och får sitt uruppförande i Helsingfors.  

I sviten med slaviska danser vände Dvořák sin provinsiella bakgrund till sin fördel. Dansmusiken från ungdomstidens byfester skapade hans världsrykte. Dvořák ympade sina barndoms dumkan, polonäser och sousedskás på den europeiska konstmusikens stam med en sådan skicklighet att han kallades till New York för att berätta åt amerikanerna hur även de kan kombinera folklighet och högkultur på ett sådant sätt att publiken hurrar och vill ha mera.  

Se och hör både live och inspelat på Helsinki-kanava och via HKO Screen applikationen
LÄNKEN: https://www.helsinkikanava.fi/fi/web/helsinkikanava/player/event/home?eventId=118793370

Se live och diskutera på orkesterns YouTube-kanal 
LÄNKEN: https://youtu.be/xV_ogwtqi9w

 

Susanna Mälkki

Susanna Mälkki är en av sin generations internationellt mest respekterade dirigenter. Hon är Helsingfors stadsorkesters chefdirigent sedan år 2016 och Los Angeles filharmonikers första gästdirigent sedan år 2017. Hon samarbetar dessutom regelbundet med bland annat Berlins filharmoniker, Münchens filharmoniker, Bayerns radios symfoniorkester,  Concertgebouw-orkestern i Amsterdam och Londons symfoniorkester samt New Yorks filharmoniker och de övriga amerikanska ”Big 5” -orkestrarna. Hon dirigerar regelbundet vid de mest betydande internationella operahusen såsom La Scala, Metropolitan, Wiener Staatsoper och Paris opera. På inbjudan av Pierre Boulez var Mälkki 2006-2013  konstnärlig ledare för Ensemble Intercontemporain i Paris. Hon har lett uruppföranden av flera av vår tids viktigaste tonsättare.

Mälkki inledde sin musikerbana som cellist. Hon vann första pris i Åbo cellotävling år 1994 och arbetade i tre års tid som alternerande solocellist i Göteborgs symfoniorkester. Hon har tilldelats bl.a. Pro Finlandia-medaljen och är Riddare av Franska Hederslegionen.
www.susannamalkki.com

 

Claire Chase

Claire Chase bor i Brooklyn men är född i Kalifornien. Då hon var liten tog hennes föräldrar henne med till en symfonikonsert. Chase tyckte att orkestern såg ut som ett hav av pingviner. Mitt i allt det svartvita lyste något i guld: en flöjt. Chase pekade på den och sa: ”Det där. Det där vill jag.” Drömmen om en karriär i baseball ersattes med en karriär som flöjtist.

Chase är en artistisk och samhällelig aktivist vars meritlista ständigt måste uppdateras: hon är med i mängder av projekt som ofta leder till pris och utmärkelser. Hon har bl.a. varit konstnärlig ledare för Ensemble Evolution, ett projekt som sporrar unga begåvningar, och varit medlem av Projekt&-organisationen som arrangerar konstevenemang med en samhällelig poäng. Sedan år 2017 är hon professor i arbetsliv vid Harvard.

Chase har tilldelats MacArthur Fellow-titeln och Avery Fisher-priset år 2017. Det rör sig om några av musiklivets mest respekterade pris, och Chase är därmed i samma sällskap som bl.a. Yo-Yo Ma, Leila Josefowicz, Yefim Bronfman, Midori, Sarah Chang, Joshua Bell och Gil Shaham.

Chase är en oförtruten förkämpe för vår tids musik. År 2011 grundade hon ICE (International Contemporary Ensemble). Ensemblen startade med en minimal budget och är idag en världsomfattande organisation. År 2016 lämnade Chase sitt arbete som ICE:s verksamhetsledare för att fokusera på sin solokarriär.

Chase har uruppfört långt över hundra verk, inklusive Felipe Laras soloverk Meditation and Calligraphy. Den utgör en del av ett år 2014 inlett jätteprojekt, Density 2036, som om 16 år skall kulminera i en maratonkonsert i vilken Chase under ett dygn framför alla de verk hon beställt i 22 års tid. Evenemanget uppmärksammar hundraårsdagen av Edgard Varéses kultverk Density 21.5. Tills vidare har projektet gett upphov till redan över sex timmar musik.

 

Esperanza Spalding

Då Esperanza Spalding år 2011 tilldelades en Grammy som Årets nya artist och brädade de likaså nominerade Justin Bieber och Drake hade hon redan gett ut tre skivor, tre gånger uppträtt för  Barack Obama samt deltagit i en av Princes konsertturnéer. Av hennes tre Grammyn är det dock den första som är historisk: Spalding är den första jazzmusiker som vunnit priset som Årets nya artist. Sedermera, år 2013, har hon tilldelats prisen för bästa vokalalbum och bästa instrumentalarrangemang, och år 2020 för bästa vokalalbum.

Spalding föddes till en mor som var ensamförsörjare. Hon växte upp i Oregon, Portland. Då hon såg Yo-Yo Ma spela cello i TV-programmet Mister Rogers’ Neighborhood ville hon själv börja spela. Hon studerade violin på egenhand och gick fem år gammal med i den lokala orkestern. Hon spelade i den i tio års tid och blev dess konsertmästare. Förutom violin spelade hon oboe, klarinett och gitarr.

Under gymnasieåren grep Spalding för skojs skull tag i en kontrabas. En lärare gick förbi och visade hur man skall spela, och det räckte. Spalding började uppträda på blues-klubbar och spela i band. Hon slutförde sina gymnasiestudier med endast ett slutprov för att kunna satsa på kontrabas på heltid. Efter studier vid delstatens universitets musiklinje sökte hon till Berklee School of Music i Boston. Då hon utexaminerades 20 år gammal blev hon skolans yngsta lärare genom tiderna.

Sedan år 2006 har Spalding gett ut åtta album. Exposure (2017) gjorde hon från början till slut - all text, tonsättning och inspelning - på 77 timmar. Processen visades live på Facebook, och albumets alla 7777 tryckta exemplar såldes slut redan under livesändningen. Spalding är professor i arbetsliv vid Harvard sedan år 2017.

Följ Esparanza Spalding på Twitter: @EspeSpalding

 

Antonín Dvořák: Slaviska danser op. 46

Antonín Dvořák (1841–1904) blev sent omsider berömd då han på 1870-talet belönades i en kompositionstävling i Wien hela tre gånger. I juryn satt Johannes Brahms som föreslog att förläggaren Fritz Simrock skulle göra ett kontrakt med den tjeckiska tonsättaren. Simrock bekantade sig med Dvořáks Duetter från Moravien (1875) och såg möjligheter. Han beställde omedelbart något motsvarande: en musik som skulle vara underhållande, enkel och folklig men samtidigt ha en hög standard. Något i stil med Brahms Ungerska danser. 

De åtta slaviska danserna (op. 46, 1878) för piano fyrhändigt blev en enorm succé. Simrock och Dvořák befann sig på rätt plats i rätt tid: i Europa fanns ett stigande intresse för nationalism och olika former av nationell musik, och samtidigt hade amatörmusikernas skara blivit endast större och större i takt med att förlagsindustrin hade börjat växa. Men Simrock tänkte ännu längre framåt. För att verket skulle nå även proffs beställde han ett arrangemang av danserna för stor orkester. Denna version spreds snabbt i de internationella konsertsalarna. Detta inspirerade Dvořák att senare komponera en serie (op. 72) med åtta nya danser. De blev minst lika populära som de åtta första.

Trots titeln är danserna op. 46 egentligen inte slaviska, och de innehåller inte heller en enda genuin folkmelodi. På ett för tonsättaren typiskt sätt har originalmelodierna försvunnit ur sikte. Det enda som återstår är ett nationellt rus och rytmer som är tydligt baserade på dem man finner i sådana lokalt förekommande danser som furiant, polka och skočná. Sju av danserna går att lokalisera till - inte Östeuropa, men Dvořáks födelsetrakter i Böhmen. Dans nr 2 är en dumka, en dans som torde ha serbiska rötter.

Nro 1 C-duuri: Furiant (Presto)
Nro 2 e-molli: Dumka (Allegretto scherzando)
Nro 3 As-duuri: Polka (Poco allegro)
Nro 4 F-duuri: Sousedská (Tempo di menuetto)
Nro 5 A-duuri: Skočná (Allegro vivace)
Nro 6 D-duuri: Sousedská (Allegretto scherzando)
Nro 7 c-molli: Skočná (Allegro assai)
Nro 8 g-molli: Furiant (Presto)

 

Felipe Lara: Dubbelkonsert (uruppf.)

Felipe Lara (f. 1979) är född i Sorocaba i São Paulo i Brasilien. Han har skrivit musik för kammarensembler och symfoniorkester, men även för film och populärbruk; sistnämnda kan förklaras med en ungdom som rock- och jazzgitarrist. Lara tilldelades år 1999 ett stipendium för studier vid Berklee School of Music i Boston. Sedan år 2005 bor han i New York. Han arbetar bl.a. som assisterande professor vid Berklee och som gästande lärare vid Harvard. Viktiga lärare har varit bl.a. Louis Karchin och Tristan Murail. Han har fått handledning av till exempel Kaija Saariaho, Helmut Lachenmann och Wolfgang Rihm.

I flera av Laras kompositioner blir traditionella former behandlade på ett mer eller mindre nytt sätt.

I dubbelkonserten, som är skriven på gemensam beställning av Helsingfors stadsorkester och Los Angeles filharmoniker låter Lara solisterna - som är förstärkta - smälta samman till en enda. Solisterna, Claire Chase och Esperanza Spalding, har hjälpt till i olika skeden av kompositionsprocessen. Bland annat har de prövat ut otypiska spelsätt samt bearbetat och valt ut inspelningar. ”Detta”, berättar Lara, ”gynnar en kollaborerande, intim och synnerligen kreativ insats.”

”Mitt ultimata slutmål har varit att (om)tolka dubbelkonsertens genre och forma den till ett ur solisterna utgående verk som undersöker orala, improvisatoriska, litterära och elektroakustiska musiktraditioner. Detta tillvägagångssätt understryker den roll solisterna har som enastående tolkare av olika musikstilar - sång, jazz/experimentell och symfonisk musik - som har sina olika utgångspunkter. Solisterna inviteras att negociera mellan stilarnas otherness, strävanden och nyanser. Även människoröstens närvaro inom en instrumentalkonserts ramar är något ovanligt: jag använder mig av texter, ljud och läten på portugisiska. Dessa ur människoröstens och instrumentets simultanitet födda fonem, konsonanter och modulationer utgör på flera ställen grunden för verkets musikaliska grammatik. Framförandet inkluderar inte elektronik, men ett elektroakustiskt kompositionssätt har påverkat min kompositionsprocess på ett betydande sätt.”

svenska

Spalding & Chase by Dvořák, Lara, F., -tól (2021/2021), Karmester Susanna Mälkki, Musiikkitalo, Helsinki, Finland

Előadás kreditek (Szereplők & Stáb )

Együttes

Program, névjegy és szinopszis

Életrajz

További irodalom

Az előadások időpontjai és helyszínei

Helyszínek