Name: HKO & Mäkelä
Start: 2021-12-22T00:00:00.000Z
End: 2021-12-22T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Conductor

Klaus Mäkelä

Orchestra

HKO & Mäkelä

Helsinki

Finland

Musiikkitalo

Concert Hall

HKO & Mäkelä: Initiale pour sept culvres Boulez, Pierre (+2 More)

Public

Concert

Initiale for seven brass instruments

Wiegenlied

Symphony No. 1

Simon Samuel

Approved

The autumn season culminates in a programme led by conductor Klaus Mäkelä. The orchestra plays the lead role in as the star brightening up the December evening. The autumn season culminates in a programme led by conductor Klaus Mäkelä. The orchestra plays the lead role in as the star brightening up the December evening.

“Great respect and thanks to Professor Kajanus and the Philharmonic Orchestra for taking on Mahler's Symphony No. 1 and the mainly praiseworthy performance.” The Helsinki Philharmonic Orchestra performed the Finnish premiere of Gustav Mahler's First Symphony under conductor Robert Kajanus in November 1911, 110 years ago. Karl Fredrik Wasenius, a music critic who wrote under the pseudonym “Bis”, devoted plenty of column space to praise both the composer and the work, as well as the performance. “Where could we find in our days a counterpart to this symphony, whose music indicates maturity and grandeur!”

 

Klaus Mäkelä

Klaus Mäkelä is one of the today’s most talked-about conductors, and not only in his native Finland. Still only 25, he has already guest conducted such orchestras as the Munich Philharmonic, Tokyo Metropolitan, London Philharmonic and Cleveland. Principal Guest Conductor of the Swedish Radio Symphony Orchestra as of autumn 2018 and Artistic Advisor of the Oslo Philharmonic as of 2020, and he will become Music Director of the Orchestre de Paris in the autumn of 2022. He has also been a familiar face in the HPO’s cello section and claims that watching conductors at close quarters has been a most valuable experience along with his study in the celebrated conducting class of Jorma Panula.

 

Pierre Boulez: Initiale 

As a young man, French composer Pierre Boulez (1925–2016) caused quite a stir in musical circles, eager to sweep away the whole Western classical music tradition. He was also a provocateur (for example, he once said all opera houses should be blown up), but like many Angry Young Men, he later calmed down. In 1972, he founded the legendary Ensemble Intercontemporain and made an international career as a conductor. He often wrote several versions of a work, sometimes with even decades in between. Or he would recycle material to produce a completely new work. Initiale for brass septet was a commission from the Houston Symphony Orchestra in 1987 and was premiered that year in Texas. A new version followed in 2010. Initiale for brass and percussion is in principle the same as the Fanfare composed for the 80th birthday of conductor Georg Solti in 1992 and is a short, virtuoso fanfare. 

 

Sauli Zinovjev: Wiegenlied 

Sauli Zinovjev (b. 1988) wrote Wiegenlied in 2020 as a joint commission from the Oslo Philharmonic, Gothenburg Symphony and Helsinki Philharmonic Orchestra. It is dedicated to tonight’s conductor, Klaus Mäkelä, who conducted the Oslo Philharmonic in the premiere in August 2020. Today’s is its first performance in Finland. The title Wiegenlied alludes to the famous Op. 49:4 lullaby of 1868 by Johannes Brahms, which is heard as such towards the end. Zinovjev describes his piece as a musical journey towards a melodic and soothing climax, and he would be immensely pleased if, after hearing it, the audience felt hopeful and comforted. 

The piano concerto composed by Finland’s Sauli Zinovjev in 2019 is to be premiered at the Helsinki Music Centre in January 2022. He has also composed chamber, orchestral and vocal music. 

 

Gustav Mahler: Symphony No. 1 in D, “The Titan” 

The first symphony by Austrian composer Gustav Mahler (1860–1911) was named The Titan – an allusion to the novel by the German writer Jean Paul. Highly respected as a conductor, Mahler tended to be derided as a composer until after WWII. He liked mixing contrasting elements, and the listener may, in the Symphony in D, catch echoes of Beethoven and Schubert coupled with pointers to both Late Romanticism and 20th-century Modernism. It also has folk-like melodies lifted from his song cycle Lieder eines fahrenden Gesellen, and all in all is a work of youthful optimism with a pantheistic feel for Nature. Birds chirrup in the first movement as Nature awakens in spring, and the second movement is like a jolly folk dance with an idyllic middle section. The theme of the funeral-march third is a minor-key take on the well-known Frère Jacques and is usually a double-bass solo; it is said to have been inspired by a cartoon by Moritz von Schwind showing the beasts of the forest bearing the body of a dead hunter to his grave. Rounding off the symphony is a stormy finale.

English

HKO:n syyskausi huipentuu Klaus Mäkelän tarjoilemaan ohjelmaan, jossa orkesteri on pääosassa joulukuun illan kirkkaasti valaiseva tähtenä. 


 ”Kiitos ja kunnia professori Kajanukselle ja Filharmoniselle orkesterille Mahlerin sinfoniaan nro 1 tarttumisesta ja sen pääosin kiitettävästä esittämisestä.”  

Helsingin kaupunginorkesteri soitti Gustav Mahlerin ensimmäisen sinfonian Suomen ensiesityksen 110 vuotta sitten Robert Kajanuksen johdolla, marraskuussa 1911. Nimimerkillä ”Bis” Hufvudstadsbladetiin kirjoittanut musiikkikriitikko Karl Fredrik Wasenius käytti runsaasti palstatilaa niin säveltäjän ja teoksen kuin esityksenkin ylistämiseen. ”Mistä voisimmekaan löytää meidän aikoinamme vertaisen tälle sinfonialle, jonka musiikki antaa viitteitä kypsyydestä ja suurenmoisuudesta!” 
Sinfonian hitaassa osassa kuullaan yksi orkesterikirjallisuuden koskettavimmista kontrabassosooloista, mollisävellajiin nyrjäytetyn Jaakko kulta -melodian säveliin sommiteltu surumarssi.  
Sauli Zinovjevin musiikki etenee laajoin siiveniskuin dramaturgisesta taitteesta toiseen ja pitää kuulijan otteessaan tiheäjuonisen elokuvan tavoin. Helsingin kaupunginorkesterin ja Oslon filharmonikkojen yhteinen tilausteos 
Wiegenlied antaa orkesterille tilaisuuden loistaa ja säihkyä majesteettisesti.  

 

Klaus Mäkelä

Kapellimestari ja sellisti Klaus Mäkelä (s. 1996) kuuluu ei vain Suomen, vaan koko maailman puhutuimpiin orkesterinjohtajiin. Nopea urakiito on vienyt Mäkelän jo poikkeuksellisen nuorena ensin kotimaisten orkesterien, sitten mm. Münchenin filharmonikoiden, Tokion Metropolitanin, Clevelandin orkesterin ja London Philharmonicin vierailijaksi. Syksyllä 2018 hän aloitti Ruotsin radion sinfoniaorkesterin päävierailijana ja vuonna 2020 alkoi ylikapellimestarikausi Oslon filharmonikoissa. Ensi vuonna hän aloittaa kautensa Pariisin orkesterin taiteellisena johtajana.

Kuten esimerkiksi Salonen, Saraste, Vänskä ja Mälkki, myös Mäkelä kävi akateemikko Jorma Panulan kurssit. Mäkelä aloitti Panulan oppilaana Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa jo 12-vuotiaana, ja 18-vuotiaana hän jo aloitti ammattimaisen johtamisen.

Mäkelä on johtanut Helsingin kaupunginorkesteria lukuisia kertoja, minkä lisäksi hän on soittanut orkesterin riveissä selloa.  ”On ollut minulle erittäin tärkeä kokemus soittaa selloa orkesterissa ja nähdä kapellimestarien työskentelyä läheltä. Se on ollut minulle kuin toinen kapellimestarikoulu”, Mäkelä on sanonut.

Jaani Länsiö

 

Pierre Boulez: Initiale

Ranskalainen Pierre Boulez (1925–2016) oli toisen maailmansodan jälkeen mukana uudistamassa taidemusiikkia teoksilla, jotka hylkäsivät suurin piirtein koko länsimaisen musiikin klassisen perinteen modernistisen tabula rasa -asenteen hyväksi. Toisen pianosonaatin (1948) rajuus, Structures I -teoksen (1952) tiukka sarjallinen tekniikka ja Le marteau sans maître -laulujen (1955) eksoottiset sointivärit aiheuttivat sensaation. Boulez loi mainetta myös provokaattorina, jonka mielestä esimerkiksi oopperatalot voisi polttaa maan tasalle. Mutta kuten vihaisille nuorille miehille useimmiten tapaa käydä, myös Boulez rauhoittui. Hän perusti vuonna 1972 legendaarisen kamariorkesterin Ensemble Intercontemporain ja loi kansainvälisen uran kapellimestarina. Säveltäjänä hän ei koskaan hylännyt modernismia. Hän alkoi kuitenkin vähitellen suosia  joustavampia sävellysmetodeja kuin nuoruudessaan.

Boulezin tuotannolle on luonteenomaista, että jokin teos syntyi monena eri versiona usean vuoden, jopa vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi 11 soittimelle kirjoitettu Dérive 2 sai kantaesityksensä 1990, mutta löysi lopullisen muotonsa vasta 2009. Boulezin kuitenkin tiedetään tehneen partituuriin muutoksia vielä tämän jälkeen. Usein Boulez myös käytti uudestaan jonkin aiemman teoksen materiaalia luodakseen aivan uuden sävellyksen.

Vaskiseptetolle kirjoitettu Initiale syntyi Houstonin sinfoniaorkesterin tilauksesta vuonna 1987. Teos sai kantaesityksensä 4.7.1987 Texasissa. Boulez teki partituurista uuden version 2010. Vuonna 1992 kapellimestari Georg Soltin 80-vuotisjuhlia varten sävelletty Fanfare on periaatteessa Initiale-kappaleen versio vaskille ja lyömäsoittimille. Initiale on lyhyt, soittimille virtuoosisesti kirjoitettu fanfaari.

 

Sauli Zinovjev: Wiegenlied

Sauli Zinovjev (s. 1988) on opiskellut Lahden konservatoriossa, Sibelius-Akatemiassa ja Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa. Hänen sävellysopettajiaan ovat olleet Tapio Nevanlinna ja Wolfgang Rihm. Zinovjev teki läpimurtonsa vuonna 2014 orkesteriteoksella Gryf, joka palkittiin kolmannella sijalla kansainvälisessä Uuno Klami -sävellyskilpailussa. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi Radion sinfoniaorkesterin vuonna 2016 kantaesittämällä tilausteoksella Batteria. Zinovjev on kirjoittanut muitakin tilausteoksia, mm. Tapiola Sinfoniettan, Kymi Sinfoniettan ja Lausannen kamariorkesterin yhteistilauksesta syntyi Un Grande Sospiro (2018) ja Paulon säätiön tilauksesta Die Welt - ein Tor sellolle ja orkesterille (2017). RSO:n ja Ruotsin radion sinfonaorkesterin tilauksesta sävelletty pianokonsertto (2019) saa kantaesityksensä Musiikkitalossa Helsingissä tammikuussa 2022. Zinovjevin tuotantoon kuuluu myös mm. kamarimusiikkia ja vokaaliteoksia.

Orkesteriteos Wiegenlied on sävelletty vuonna 2020 Oslon filharmonikkojen, Göteborgin sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin tilauksesta. Se on omistettu kapellimestari Klaus Mäkelälle, joka myös johti kantaesityksen Oslon filharmonikkojen konsertissa 20.8.2020. Illan konsertissa teos saa Suomen ensiesityksensä.

Wiegenlied (Kehtolaulu) viittaa otsikoltaan Brahmsin kuuluisaan kehtolauluun (op. 49:4, 1868), joka ilmaantuu sellaisenaan Zinovjeviin teokseen sen loppupuolella. Zinovjev on luonnehtinut sävellystään musiikilliseksi matkaksi kohti melodista ja lohdullista huipentumaa. Ennen kantaesitystä hän totesi Oslon filharmonikkojen kotisivulla: ”Minua ilahduttaisi suuresti, mikäli yleisö teoksen kuultuaan kokisi toivon ja lohdun tunteita.”

 

Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 D-duuri ”Titaani”

Elinaikanaan itävaltalainen Gustav Mahler (1860–1911) oli arvostettu kapellimestari, mutta säveltäjänä hän sai usein osakseen pilkkaa. Teoksissa soivat jyrkän vastakohtaiset ainekset: ylevää koraalia seuraa marssipoljento, banaalia kahvilamusiikkia melodinen adagio. Mahlerin estetiikka sai vastakaikua vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja se kiinnostaa edelleen yhä uusia säveltäjäsukupolvia, tutkijoita ja kuulijoita.

Ensimmäinen sinfonia D-duuri sai kantaesityksensä Budapestissä vuonna 1889. Sillä oli aluksi otsikko Der Titan, viitaten Jean Paulin samannimiseen romaaniin. Sinfonia oli alun perin myös viisiosainen, mutta Mahler poisti myöhemmin toisen osan Blumine.

Ennen kantaesitystä Mahler oli huomauttanut ystävälle, että sävellyksessä oli yhtä ja toista sellaista, mikä varmasti aiheuttaisi kuulijoissa hämmennystä. Beethovenin ja Schubertin kaikujen ohella musiikissa on piirteitä, jotka viittaavat pikemminkin eteenpäin, 1900-luvun modernismiin, kuin myöhäisromantiikkaan. Teoksessa on myös kansanomaisia melodioita, jotka ovat peräisin Mahlerin laulusarjasta Vaeltavan kisällin lauluja. Sinfoniaa leimaa nuorekas optimismi ja herkkä, panteistinen luonnontunne.

Ensimmäistä osaa (Langsam, schleppend) Mahler kuvasi luonnon heräämiseksi. Musiikissa kuulee lintujen liverrystä ja soittokunnan fanfaareja. Toinen osa (Kräftig bewegt, doch nicht zu schnell) on reipas, kansantanssia muistuttava scherzo. Trio on idyllinen.

Kolmas osa (Feierlich und gemessen, ohne zu schleppen) on surumarssi, jonka pääteema on molliversio tunnetusta Jaakko kulta -sävelmästä. Osan innoittajana on ollut Moritz von Schwindin pilakuva jossa metsän eläimet kantavat metsästäjän ruumiin hautaan. Pääteeman esittää yleensä soolokontrabasso, mutta perimätiedon mukaan sen olisi alun perin esittänyt täysi kontrabassoryhmä. Intohimoinen finaali (Stürmisch bewegt) huipentuu juhlavaan D-duuriin.

Christian Holmqvist

suomi

”Professor Kajanus och filharmoniska orkestern tillkomma ett ärligt heder och tack för upptagandet och det i hufvudsak berömvärda utförandet af Mahler’s sinfoni n:o 1.” 

För 110 år sedan, i november år 1911, spelades Gustav Mahlers första symfoni för första gången i Finland på HSO:s konsert under ledning av Robert Kajanus. Hufvudstadsbladets musikkritiker ”Bis” dvs. Karl Fredrik Wasenius hyllade tonsättaren, verket och framförandet. ”Hvar finna vi i våra dagar ett motstycke till denna sinfoni [---] hvars musik anger en mognad och i slutet en grandiositet.”

I symfonins långsamma sats, en sorgmarsch, finns ett av orkesterlitteraturens mest rörande kontrabassolon: Broder Jakob-melodin i en mollversion. 

Sauli Zinovjevs musik går från ett vägande dramaturgiskt ögonblick till ett annat i de breda vingslagens takt. Lyssnaren är fastnaglad som framför en film med en tät intrig. Wiegenlied, beställd av Helsingfors stadsorkester och Oslo filharmoniker, ger orkestern en chans att majestätiskt glänsa och skimra.

 

Klaus Mäkelä

Dirigent och cellist Klaus Mäkelä (f. 1996) är inte en omtalat orkesterdirigent endast i Finland utan även jorden runt. Han har gjort en anmärkningsvärt snabbt stigande karriärkurva. Redan som ung dirigerade han flera orkestrar i Finland och numera gästdirigerar han bland annat Münchens filharmoniker, Tokyo Metropolitan, Clevelands orkester och Londons filharmoniker. Hösten 2018 inledde han sitt arbete som Sveriges radios symfoniorkesters första gästdirigent, år 2020 valdes han till Oslos filharmonikers chefdirigent. Nästa år inleder han sin period som konstnärlig ledare för Paris orkester.

I likhet med exempelvis Salonen, Saraste, Vänskä och Mälkki har även Mäkelä gått på akademiker Jorma Panulas dirigentkurser. Mäkelä började 12 år gammal studera för Panula på Sibelius-Akademins ungdomslinje. Han började dirigera professionellt då han var 18.

Mäkelä har flera gånger dirigerat Helsingfors stadsorkester. Han har också spelat cello i orkestern. ”För mig har det varit en mycket viktig erfarenhet att ha spelat cello i orkestern och då på nära håll få följa med dirigenternas arbete. Det har för mig varit som en andra dirigentskola”, har Mäkelä berättat.

 

Pierre Boulez: Initiale

Efter andra världskriget var fransmannen Pierre Boulez (1925-2016) en av dem som förnyade konstmusiken med kompositioner som övergav i stort sett allt som förknippades med en klassisk västerländsk tradition. En modernistisk tabula rasa-attityd måste råda. Brutaliteten i den andra pianosonaten (1948), den strikta seriella tekniken i Structures I (1952) och de exotiska klangfärgerna i Le marteau sans maître (1955) vållade sensation. Boulez blev ryktbar som även en provokatör som bl.a. ansåg att operahusen borde brännas ner. Men arga unga män tenderar att senare lugna ner sig, så även Boulez. År 1972 grundade han den legendariska kammarorkestern Ensemble Intercontemporain och gjorde en internationell karriär som dirigent. Som tonsättare övergav han aldrig modernismen, men började dock favorisera mera flexibla kompositionsmetoder.

För Boulez produktion är karaktäristiskt att ett visst verk skrevs i flera olika versioner under en period av flera år, rentav årtionden. Exempelvis Dérive 2 för elva instrument uruppfördes år 1990 men fick sin slutliga form först år 2009. Och man vet att Boulez gjorde ändringar i partituret även efter detta. Han skapade dessutom ofta helt nya kompositioner på basen av äldre kompositioners material.

 

Sauli Zinovjev: Wiegenlied

Sauli Zinovjev (f. 1988) studerade vid konservatoriet i Lahtis, Sibelius-Akademin och musikhögskolan i Karlsruhe. Han har studerat komposition under ledning av Tapio Nevanlinna och Wolfgang Rihm. Zinovjev gjorde sitt genombrott år 2014 med orkesterverket Gryf som belönades med tredje pris i den internationella Uuno Klami-kompositionstävlingen. Den stora publiken lärde känna honom då Radions symfoniorkester år 2016 uruppförde beställningsverket Batteria. Zinovjev har skrivit även andra beställningsverk, bl.a. Un Grande Sospiro (2018) åt Tapiola Sinfonietta, Kymi Sinfonietta och Lausannes kammarorkester, och Die Welt - ein Tor för cello och orkester (2017) åt Paulo-stiftelsen. Den på beställning av RSO och Sveriges radios symfoniorkester skrivna pianokonserten (2019) uruppförs i Musikhuset i Helsingfors i januari år 2022. Till produktionen hör även bl.a. kammarmusik och vokalverk.

Orkesterverket Wiegenlied skrevs år 2020 på beställning av Oslos filharmoniker, Göteborgs symfoniker och Helsingfors stadsorkester. Verket är tillägnat dirigent Klaus Mäkelä som ledde uruppförandet på Oslos filharmonikers konsert den 20.8.2020. Ikväll framförs verket för första gången i Finland.

Wiegenlieds (Vaggsång) titel hänvisar till Brahms berömda vaggsång (op.49:4, 1868) som dyker upp som sådan i Zinovjevs komposition alldeles mot slutet. Zinovjev har karaktäriserat sitt verk som en musikalisk resa mot en melodisk och trösterik höjdpunkt. Före uruppförandet berättade han på Oslos filharmonikers hemsidor: ”Det skulle verkligen glädja mig om publiken efter att ha hört verket upplevde känslor av hopp och tröst.”

 

Gustav Mahler: Symfoni nr 1 D-dur “Titan”

Under sin livstid var Gustav Mahler (1860-1911) uppskattad som dirigent, men som tonsättare bemöttes han ofta med glåpord. I hans musik klingar grällt motsatta element: en högtidlig koral följs av en stampande marsch, banal cafémusik klipps av av att ett melodiskt adagio. Mahlers estetik fick gensvar först efter andra världskriget, och idag fortsätter den att intressera nya tonsättargenerationer, forskare och lyssnare.

Symfoni nr 1 D-dur uruppfördes i Budapest år 1889. Den hade från början titeln Der Titan, efter Jean Pauls roman med samma namn. Verket hade dessutom ursprungligen fem satser men Mahler tog senare bort den andra satsen Blumine.

Före uruppförandet hade Mahler anmärkt till en vän att verket innehöll ett och annat som säkert skulle göra lyssnarna förvirrade. Vid sidan om ekon av Beethoven och Schubert innehåller musiken drag som hänvisar till snarare 1900-talets modernism än senromantiken. Verket innehåller även folkliga melodier ur Mahlers sångcykel En vandrande gesälls sånger. Symfonin präglas av en ungdomlig optimism och en panteistisk naturkänsla.

Mahler beskrev den första satsen (Langsam, Schleppend) som naturens uppvaknande. I musiken hörs fågelsång och militärkårens fanfarer. Den andra satsen (Kräftig bewegt, doch nicht zu schnell) är ett raskt scherzo med drag av en folkdans. Trion är idyllisk.

Den tredje satsen (Feierlich und gemessen, ohne zu schleppen) är en sorgmarsch vars huvudtema är en mollversion av den kända melodin Broder Jakob. Satsen är inspirerad av Moritz von Schwinds karikatyr i vilken skogens djur bär jägarens lik till sin grav. Huvudtemat spelas vanligen av en solokontrabas, men enligt en muntlig tradition skulle den från början ha framförts av hela kontrabasgruppen. Den passionerade finalen (Stürmisch bewegt) kulminerar i en jublande D-dur.

svenska

HKO & Mäkelä by Boulez, Zinovjev, Mahler, Noiztik (2021/2021), Zuzendaria Klaus Mäkelä, Musiikkitalo, Helsinki, Finland

Emanaldia kredituak (Antzezleku eta Ekipa )

Taldea

Programa, buruz eta sinopsia

Argazkiak

Irakurketa gehiago

Emanaldiaren datak eta lekuak

Lekuak