Name: Vespers IV
Start: 2020-09-25T00:00:00.000Z
End: 2020-09-25T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo Concert Hall

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Orchestra

Conductor

Pekka Kuusisto

Instrumentalist

Violin I

Elina Vähälä

Violin II

Vespers IV

Helsinki

Finland

Musiikkitalo Concert Hall

Vespers IV: Vespers For Violin Mazzoli (+4 More)

Public

Vespers For Violin

Hrím

Divertimento in D Major, K. 136

Four Transylvanian Dances

Violin Concerto No. 1

Sagar Haldar

Approved

This concert, led by Pekka Kuusisto, sets off with New York composer Missy Mazzoli’s Vespers. Islandic Anna Thorvaldsdottir’s dark shimmering soundscapes, Mozart’s fast-paced Divertimento, Sándor Veress’ Transylvanian dances and Magnus Lindberg’s first violin concerto all wrap up in a concert that speaks to the current times.

English

Pekka Kuusiston suunnittelema ohjelma liikkuu Mozartista Missy Mazzolin viulu- ja elektroniikkateokseen. Konsertin päättää Magnus Lindbergin viulukonsertto, solistina Elina Vähälä.
Pekka Kuusiston johtama konsertti käynnistyy newyorkilaissäveltäjä Missy Mazzolin iltasoitolla. Islantilaisen Anna Thorvaldsdottirin tummana kimaltava äänimaisema, Mozartin vauhdikas Divertimento, Sándor Veressin transilvanialaiset tanssit sekä Magnus Lindbergin ensimmäinen viulukonsertto kiertyvät ajassa kiinni olevaksi konserttikokonaisuudeksi.

Syys-lokakuun konserteissa koetaan sarja ensiesityksiä, joissa muusikko ja tanssija luovat yhteisen duetto-teoksen. Konsertti kestää reilun tunnin, ei väliaikaa.

Missy Mazzoli: Vespers

Missy Mazzolia (s. 1980) on luonnehdittu yhdeksi sukupolvensa kiehtovimmista yhdysvaltalaisista säveltäjistä. Mazzoli opiskeli Bostonissa, Yalen yliopistossa ja Haagissa mm. Louis Andriessenin ja John Harbisonin johdolla. Hän on perustanut elektroakustisen Victoire-yhtyeen, jossa itse soittaa kosketinsoittimia, ja jonka albumit ovat olleet arvostelumenestyksiä. Mazzoli on työskennellyt myös opettajana ja luennoitsijana. 2007–2010 hän oli mukana johtamassa nuoria säveltäjiä esiin tuovaa MATA-festivaalia New Yorkissa. Vuonna 2018 hänet valittiin Chicagon sinfonikkojen kotisäveltäjäksi. Mazzolille on myönnetty useita merkittäviä musiikkipalkintoja.

Tuotantoon kuuluu etenkin kamarimusiikkia ja orkesteriteoksia. Mazzoli on myös säveltänyt neljä oopperaa joista toinen, Breaking the Waves (2016), perustuu Lars von Trierin samannimiseen elokuvaan. Vuonna 2018 Mazzoli oli toinen kahdesta ensimmäisestä naisesta – toinen oli Jeanine Tesori (s. 1961) – joilta Metropolitan koko historiansa aikana on tilannut oopperan. Korona-tilanteen johdosta Lincoln in the Bardo odottaa vielä ensi-iltaansa. Kansainvälisesti Mazzoli on monelle tuttu Mozart in the Jungle -tv-sarjasta, johon hän on säveltänyt musiikkia.

Vespers (2014) on lyhyt, tunnelmallinen sävellys elektronisesti vahvistetulle viululle ja ääniraidalle. Teos sai kantaesityksensä 11.10. 2014 Groningenissa Alankomaissa, osana Sounds of Music- festivaalia. Muusikot olivat Monica Germino ja Frank van der Weij.

 

Anna Thorvaldsdottir: Hrím

Islantilainen Anna Thorvaldsdottir (s. 1977) on  kansainvälisesti arvostettu nykysäveltäjä, jolle vuonna 2012 myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto ja kolme vuotta myöhemmin New Yorkin filharmonikkojen suuri Kravis Emerging Composer-palkinto. Vuonna 2018 hänelle myönnettiin sekä New Yorkin Lincoln Centerin säveltäjäpalkinto että The Martin E. Segal Award.

Thorvaldsdottir on lslannin sinfoniaorkesterin nimikkosäveltäjä. Orkesteri on kantaesittänyt ja levyttänyt hänen teoksiaan. Thorvaldsdottir on kirjoittanut teoksia myös esimerkiksi Ensemble Intercontemporainille, ICE Ensemblelle ja The Crossing -kamarikuorolle. Hänen sävellyksiään ovat esittäneet myös muun muuassa Berliinin filharmonikot ja New Yorkin filharmonikot. Thorvaldsdottirin tuotantoon kuuluu etenkin kamarimusiikkia, vokaaliteoksia ja orkesterikappaleita. Kamariooppera UR_ , jonka libreton säveltäjä on itse kirjoittanut, sai ensi-iltansa Saksassa vuonna 2015. Vuonna 2019 orkesteriteos Metacosmos sai Suomen ensiesityksensä Musica Nova- festivaalilla Helsingin kaupunginorkesterin esittämänä.

Hrím (”Huurre”) on vuosina 2009-2010 sävelletty teos kamariorkesterille. Se syntyi UCSD New Music Ensemblen tilauksesta ja sai kantaesityksensä Islannin kansallisgalleriassa, Reykjavíkissa, 5.5.2010. Thorvaldsdottir kertoo: ”Kappale on saanut inspiraationsa ideasta hajaantumisesta, jota tässä kuvataan irtioton ja sitä seuraavien kaikujen muodossa. Lyhyen, yksiosaisen kappaleen aikana musiikin osaset ikään kuin irtaantuvat toisistaan ja alkavat eri tavoin levitä ympäriinsä.”

 

Wolfgang Amadeus Mozart: Divertimento D-duuri KV 136

Vuonna 1769 Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) matkusti Leopold-isänsä kanssa Italiaan. Isän haaveena oli löytää itselleen ja pojalleen työpaikka muualta kuin Salzburgista, mieluiten jostakin italialaisesta hovista. Poika piti konsertteja muun muassa Veronassa ja Roomassa, ja imi samalla innokkaasti uusia musiikillisia vaikutteita. Hänen sävelkieleensä tuli matkan myötä melodisen ”italialainen” sävy, joka jatkossa vaikutti ratkaisevasti etenkin hänen oopperateoksiinsa. Vuonna 1771 seurasi uusi matka Italiaan, ja vuotta myöhemmin Mozart oli Milanossa, missä Teatro Regio Ducal esitti häneltä tilatun oopperan Lucio Silla.

Samaan aikaan – loppuvuodesta 1772 – Mozart sävelsi kolme sarjaa jousille (KV136-138). Niihin liittyy parikin epäselvää seikkaa, esimerkiksi kysymys siitä oliko ne tarkoitettu Salzburgin  

arkkipiispan hovin orkesterille vai Italian musiikkipiireille. Epävarmaa on myös minkä kokoisella kokoonpanolla sarjat pitäisi esittää. Niitä soitetaan usein jousikvartettoversiona, mutta ne toimivat erinomaisesti myös pienehkön jousiorkesterin esittäminä. Kaiken kukkuraksi sarjojen nimi Divertimento ei ole Mozartin oma, sen on myöhemmin käsikirjoituksiin lisännyt joku toinen henkilö. Nimi on sinänsä hyvin valittu. Musiikkitermi 'divertimento' on johdettu italian sanasta 'divertire' (viihdyttää) ja tämä musiikki on syntynyt nimenomaan viihdyttämään yleisöä. Trilogiasta käytetään toisinaan myös nimitystä ”Salzburg-sinfoniat”. Ensimmäisen, D-duuri-divertimenton KV 136 kolme osaa ovat Allegro, Andante ja Presto. 

 

Sándor Veress: Tansseja Transilvaniasta

Sándor Veress (1907–1992) syntyi Transilvaniassa ja opiskeli Budapestissä. Franz Liszt -akatemiassa hänen opettajiaan olivat muun muassa Béla Bartók ja Zoltán Kodály. Kansanmusiikkia hän tutki László Lajthan johdolla. Vuonna 1944 Veress alkoi itse opettaa sävellystä Liszt-akatemiassa; hänen tunnetuimmat oppilaansa ovat György Ligeti ja György Kurtág. Veress muutti Sveitsiin vuonna 1949 ja toimi monen vuosikymmenen ajan opettajana Bernin konservatoriossa sekä esiintyi vierasluennoitsijana Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Aina toisen maailmansodan vuosiin asti Veress oli säveltäjänä tuottelias, mutta myöhemmin uusia teoksia syntyi harvemmin. Hänen tuotantoonsa kuuluu orkesteri- ja kamarimusiikkia ja useita kuoroteoksia sekä kaksi balettia ja lastenooppera Nuottien kapina. Veress voidaan nähdä eräänlaisena puuttuvana linkkinä Bartókin kansanmusiikista inspiraatiota hakeneen ja Ligetin modernistisen sävelkielen välillä.

Tansseja Transilvaniasta on jousiorkesterille kirjoitettu neliosainen teos. Tanssit numero 1, 2 ja 4 valmistuivat vuonna 1944 ja saivat kantaesityksensä Baselin kamariorkesterin konsertissa Paul Sacherin johdolla. Tämä ehdotti myöhemmin uuden osan lisäämistä sarjaan. Neljäs tanssi, joka sai järjestysnumeron 3, syntyi vuonna 1949. Sarjan lopullinen versio on Sacherille omistettu. Tanssit eivät perustu aitoihin kansansävelmiin, vaan Veress korosti kyseessä olevan hänen aivan oma, vapaasti muotoiltu versionsa unkarilaisten kylien perinnemusiikista. Osat ovat Lassu (”hitaasti”), Ugrós (”hyppelyä”), Lejtos (”jäntevästi”) ja Dobbantós (”töminää”).

 

Magnus Lindberg: Viulukonsertto no 1

Magnus Lindberg (s. 1958) on yksi kansainvälisesti soitetuimmista suomalaisista nykysäveltäjistä ja tunnettu etenkin orkesteriteoksistaan. Soolokonserttoja on syntynyt parikin, muun muassa kaksi pianokonserttoa, kaksi sellokonserttoa ja käyrätorvikonsertto Campana in aria. Viulukonserttoja on kaksi. Niistä ensimmäinen on vuodelta 2006 ja toinen vuodelta 2015. Ensimmäinen viulukonsertto on sävelletty New Yorkin Lincoln Centerin, Lontoon Barbican Centerin, Ruotsin kamariorkesterin ja portugalilaisen Casa da Música-Porto-konserttisalin yhteistilauksesta. Kantaesitys oli New Yorkin Avery Fisher Hallissa 22.8.2006. Solistina oli Lisa Batiashvili ja Mostly Mozart -festivaalin orkesteria johti Louis Langrée. Teos sai erinomaisen vastaanoton; monen arvostelijan mielestä kyseessä oli yksi hienoimmista uusista viulukonsertoista.

Teos syntyi juhlistamaan Wolfgang Amadeus Mozartia, jonka syntymästä vuonna 2006 oli kulunut 250 vuotta. Pieni orkesteri – kaksi oboeta, kaksi fagottia, kaksi käyrätorvea ja jouset ­– vastaa Mozartin ajan kokoonpanoja. Sävelkielessä sen sijaan ei ole juuri mitään Mozartia muistuttavaa. Tosin voi huomauttaa Lindbergin tässä kirjoittavan musiikkia, joka on sävyltään avoimemman melodisempaa kuin monessa hänen aikaisemmassa sävellyksessään.

Ensimmäisessä viulukonsertossa on kolme tauotta esitettävää osaa. Ensimmäinen osa koostuu erityyppisistä dialogeista soolon ja orkesterin välillä. Hidas toinen osa avaa koraalilla. Osan lopussa solistille on annettu kadenssi. Finaali on energinen ja liikkuva. 

 

Christian Holmqvist

suomi

Konserten under Pekka Kuusistos ledning slår igång med New Yorkbördiga tonsättaren Missy Mazzolis vespers. Isländska Anna Thorvaldsdottirs mörkt skimrande ljudmiljö, Mozarts fartfyllda Divertimento, Sándor Veress transsylvaniska danser och Magnus Lindbergs första violinkonsert blandas ihop till en brännande konserthelhet. 


Missy Mazzoli: Vespers
Missy Mazzoli (f. 1980) har blivit karaktäriserad som en av sin generations mest fascinerande amerikanska tonsättare. Mazzoli studerade i Boston, vid Yales universitet samt i Haag under ledning av bland annat Louis Andriessen och John Harbison. Hon har grundat den elektroakustiska ensemblen Victoire i vilken hon själv spelar keyboards. Ensemblens album har varit kritikerframgångar. Mazzoli har varit verksam som även pedagog och föreläsare. 2007-2010 var hon med om att leda MATA, en festival i New York som lyfter fram unga tonsättare. År 2018 valdes hon till Chicagos symfonikers composer-in-residence. Hon har tilldelats flera betydande musikpris.  
I produktionen finner man främst kammarmusik och orkesterverk. Mazzoli har dessutom skrivit fyra operor av vilka den andra, Breaking the Waves (2016), bygger på Lars von Triers film med samma namn. År 2018 var Mazzoli en av de två första kvinnor - den andra var Jeanine Tesori (s. 1961) - som Metropolitan någonsin har beställt en opera av. På grund av Corona-situationen väntar Lincoln in the Bardo ännu på sin premiär. Internationellt är Mazzoli välkänd för många tack vare TV-dramaserien Mozart in the Jungle som hon har skrivit musik till. 
Vespers (2014) är en kort, stämningsfull komposition för en elektroniskt förstärkt violin och ett soundtrack. Vespers uruppfördes den 11.10. 2014 i Groningen, Nederländerna, i samband med Sounds of Music-festivalen. Musikerna var Monica Germino och Frank van der Weij. 

Anna Thorvaldsdottir: Hrím
Isländska Anna Thorvaldsdottir (f. 1977) har etablerat sig som en av de internationellt mest uppskattade moderna tonsättarna. År 2011 tilldelades hon Nordiska rådets musikpris och tre år senare New Yorks filharmonikers stora Kravis Emerging Composer-pris. År 2018 fick hon såväl New Yorks Lincoln Centers tonsättarpris som The Martin E. Segal Award. 
Thorvaldsdottir är lslands symfoniorkesters hustonsättare. Orkestern har uruppfört och spelat in hennes musik. Thorvaldsdottir har skrivit verk åt även till exempel Ensemble Intercontemporain, ICE Ensemble och kammarkören The Crossing. Hennes kompositioner har framförts av även bland annat Berlins filharmoniker och New Yorks filharmoniker. I produktionen finner man framförallt kammarmusik och vokalverk, men även orkestermusik. År 2015 hade Thorvaldsdottirs kammaropera UR_ , vars libretto hon själv skrivit, premiär i Tyskland. År 2019 fick orkesterverket Metacosmos sin Finlandspremiär på Helsingfors stadsorkesters konsert i samband med Musica Nova-Festivalen.   
Hrím (”Rimfrost”) är ett åren 2009-2010 komponerat verk för kammarorkester. Det skrevs på beställning av UCSD New Music Ensemble och uruppfördes i Islands nationalgalleri i Reykjavík den 5.5.2010. Thorvaldsdottir berättar: ”Stycket, som är i en enda kort sats, är inspirerat av idén om en diffusion som här presenteras i form av en utbrytning och de ekon som hörs efteråt. Det är som om musikens partiklar frigjorde sig från varandra och på olika sätt började spridas runt omkring i ensemblen.”  

Wolfgang Amadeus Mozart: Divertimento D-dur KV 136
År 1769 reste Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) tillsammans med sin far Leopold till Italien. Faderns dröm var att få en tjänst åt både sig och sin son vid ett italienskt hov så att man kunde lämna Salzburg. Sonen gav konserter i bland annat Verona och Rom och söp samtidigt med entusiasm in nya musikaliska intryck. I och med resan fick hans tonspråk ett melodiskt, ”italienskt” drag som senare fick en stor betydelse för framförallt hans operamusik. År 1771 gjorde Mozart en ny resa till Italien, och året därpå var han i Milano där man framförde den av Teatro Regio Ducal beställda operan Lucio Silla.
Vid samma tidpunkt – mot slutet av år 1772 – komponerade Mozart tre sviter för stråkar (KV136-138). De omges av vissa frågor, det är till exempel oklart om de var avsedda Salzburgs ärkebiskops hovs orkester eller Italiens musikkretsar. Även stråkensemblens storlek är ospecificerad. Sviterna framföras ofta av en stråkkvartett, men de fungerar utmärkt även då de framförs av en liten stråkorkester. Till råga på allt är det inte Mozart själv som har gett sviterna namnet Divertimento, det är någon annan som senare har lagt till det i manuskriptet. Namnet är dock väl valt. Musiktermen divertimento är härledd ur det italienska ordet divertire (underhålla) och denna musik är skriven för att uttryckligen underhålla publiken. Trilogin brukar ibland också kallas för ”Salzburg-symfonierna”. Det första divertimentot (D-dur KV 136) består av tre satser som är Allegro, Andante och Presto.  

Sándor Veress: Danser från Transsylvanien 
Sándor Veress (1907–1992) föddes i Transsylvanien och studerade i Budapest. På Franz Liszt-akademin hade han bland annat Béla Bartók och Zoltán Kodály som lärare. Han studerade folkmusik under ledning av László Lajtha. År 1944 började Veress själv undervisa komposition vid  Liszt-akademin; hans mest kända elever är György Ligeti och György Kurtág. År 1949 flyttade Veress till Schweiz. Han undervisade i ett par årtionden vid Berns konservatorium och gav gästföreläsningar i Amerika och Australien.
Veress var en aktiv tonsättare fram till andra världskrigets år. Senare komponerade han mera sällan. I produktionen finner man orkester- och kammarmusik och flera körverk, samt två baletter och barnoperan Noternas revolt. Veress går att uppfatta som en slags felande länk mellan Bartóks folkmusikinspirerade och Ligetis modernistiska tonspråk.
Danser från Transsylvanien är ett verk för stråkorkester i fyra satser. Danserna nummer 1, 2 och 4 skrevs år 1944 och uruppfördes på Basels kammarorkesters konsert under ledning av Paul Sacher. Denne föreslog senare att Veress komponerar ytterligare en sats. En fjärde dans, som fick ordningsnumret 3, skrevs år 1949. Svitens slutliga version är tillägnad Sacher. Danserna är inte baserade på äkta folkmelodier. Veress underströk att det rör sig om hans egen, helt fritt formade version av de ungerska byarnas traditionella musik. Satserna är Lassu (”långsamt”), Ugrós (”skuttande”), Lejtos (”spänstigt”), och Dobbantós (”stampande”). 

Magnus Lindberg: Violinkonsert nr 1
Magnus Lindberg (f. 1958) är en av de internationellt mest spelade finländska moderna tonsättarna, mest känd för sina orkesterverk. Han har även skrivit ett antal solokonserter, bland annat två pianokonserter, två cellokonserter och hornkonserten Campana in aria. Lindberg har skrivit två violinkonserter, den första år 2006 och den andra år 2015. Den första violinkonserten skrevs på sambeställning av New Yorks Lincoln Center, Londons Barbican Center, Svenska kammarorkestern och Casa da Música-Porto-konsertsalen i Portugal. Uruppförandet ägde rum i Avery Fisher Hall i New York den 22.8.2006. Solist var Lisa Batiashvili och Mostly Mozart-festivalens orkester dirigerades av Louis Langrée. Verket fick ett utmärkt mottagande. Många kritiker ansåg att det rörde sig om en de finaste nya violinkonserterna. 
Verket skrevs för att uppmärksamma att det år 2006 hade förflutit 250 år sedan Wolfgang Amadeus Mozart föddes. Den lilla orkestern – två oboer, två fagotter, två horn och stråkar ¬– motsvarar de ensembler som användes på Mozarts tid. I tonspråket finner man däremot knappast något som kunde föra tankarna till Mozart. Å andra sidan kan man notera att Lindberg här skriver en musik som har en mera öppet melodisk ton än den man finner i många av hans tidigare kompositioner.
Den första violinkonserten består av tre satser som framförs attacca. Den första innehåller olika former av dialoger mellan solo och orkester. Den andra satsen är långsam och startar med en koral och avslutas med solistens kadens. Finalen är energisk och rörlig.

svenska

Vespers IV by Mazzoli, Thorvaldsdottir, Mozart, Veress, Lindberg, M., Alates (2020/2020), Dirigent Pekka Kuusisto, Musiikkitalo Concert Hall, Helsinki, Finland

Etenduse krediiti (Näitlejad ja meeskond )

Instrumentatsioon

Ansambel

Programm, teave ja kokkuvõte

Fotod

Lisalugemist

Esinemiskuupäevad ja -kohad

Etenduspaigad