Name: HKO & Bortolameolli & Hwang
Start: 2021-05-21T00:00:00.000Z
End: 2021-05-21T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Orchestra

Conductor

Paolo Bortolameolli

Singer

Sumi Hwang

Soprano

HKO & Bortolameolli & Hwang

Helsinki

Finland

Musiikkitalo

HKO & Bortolameolli & Hwang: Akrostichon-Wortspiel Chin (+1 More)

Public

Akrostichon-Wortspiel

Symphony No. 2 in D major, Op. 36

Saileshwaran Thirumurthy

Approved

Fantasiasadut Liisan seikkailut peilimaailmassa ja Tarina vailla loppua saavat kyytiä Unsuk Chinin musiikillisessa sanapelissä.
Fantasiasadut Liisan seikkailut peilimaailmassa ja Tarina vailla loppua saavat kyytiä Unsuk Chinin musiikillisessa sanapelissä. Kirjaimet tarttuvat toisiinsa, sanat katkeilevat, keikahtelevat ja kääntyvät nurin. Seitsemän kohtausta Lewis Carrollin ja Michael Enden tarinoista tulkitsee vuonna 2014 Kuningatar Elisabet -laulukilpailun voittanut sopraano Sumi Hwang.

 

Työskennellessään toisen sinfoniansa parissa Ludwig van Beethoven oli erään oppilaansa mukaan vaitonainen sekä äreä ja puhkesi tuon tuosta hurjistuneisiin raivokohtauksiin. Säveltäjä oli joutunut vastatusten sen tosiasian kanssa, että hänen kuulonsa heikkeneminen ei ole pysäytettävissä. Työn alla ollut sinfonia ei kuitenkaan anna vihjettä säveltäjän yksityiselämän raskaista vaiheista. Teos on vapautunut, elinvoimainen ja hyväntuulinen, Hector Berliozin sanoin: “Sinfonia, joka hymyilee alusta loppuun.” Konsertin johtaa Paolo Bortolameolli, joka valittiin Los Angelesin filharmonikoiden kumppaniksi superlahjakkuuksille tarkoitetusta Dudamel Fellowship -ohjelmasta. 

 

Unsuk Chin: Akrostinen sanapeli 

Koreassa syntynyt ja Berliinissä asuva Unsuk Chin (s. 1961) on eräs aikamme tunnetuimmista ja menestyneimmistä säveltäjistä. Hän opiskeli ensin Soulissa, sitten Hampurissa György Ligetin johdolla. Tilausteoksia on syntynyt mm. Los Angelesin filharmonikoille, Ensemble Modernille, Berliinin filharmonikoille ja Kronos-kvartetille. Chinille on myönnetty mm. Wihuri-säätiön Sibelius-palkinto (2017), Bach-Preis der Freien und Hansestadt Hamburg (2019) ja tanskalainen Léonie Sonning-palkinto (2021). Chinillä on suomalainen yhteys: hänen miehensä on pianisti Maris Gothóni.

Chinin tunnetuimmat teokset ovat luultavasti konsertot, mm. viululle (2001) ja sellolle (2013), 1990-luvulta lähtien syntynyt sarja pianoetydejä, sekä Münchenissä kesällä 2007 ensi-iltansa saanut ooppera Alice in Wonderland.

Chinin kansainvälinen läpimurto oli sopraanolle ja kamariyhtyeelle vuonna 1991 sävelletty Akrostichon-Wortspiel  (Akrostinen sanapeli). Teos syntyi hollantilaisen Gaudemaus-säätion tilauksesta. Teoksen lopullisen, vuonna 1993 tehdyn version kantaesitys oli Lontoossa 8.9.1993. Sopraano oli Penelope Walmsley-Clark. Premiere Ensemble-yhtyettä johti George Benjamin.

Chin kertoo: ”Akrostichon-Wortspiel  koostuu seitsemästä kohtauksesta. Ne ovat peräisin Michael Enden kirjasta Tarina vailla loppua ja Lewis Carrollin kirjasta Liisan seikkailut peilimaailmassa. Tekstejä on eri tavoin muokattu. Joskus konsonantit ja vokaalit on yhdistetty aivan summittaisesti. Joskus sanat on luettu takaperin ja ovat ymmärrettävissä ainoastaan symboleina. Teoksen seitsemän kohtausta vastaavat saduista löytyviä tunnetiloja. Toisinaan tunnelma on valoisa, toisinaan groteski.”

 

Ludwig van Beethoven: Sinfonia no 2 D-duuri op. 36

Keväällä 1802 Ludwig van Beethoven (1770-1827) muutti pariksi kuukaudeksi Heiligenstadtiin, Wienin lähellä olevaan pikkukaupunkiin. Virallisesti hän teki sävellystyötä. Sitäkin hän teki, mutta ennen muuta hän kävi rankkaa sisäistä kamppailua. Beethoven oli luomassa menestyksekästä uraa pianistina ja säveltäjänä. Kuulon kanssa oli kuitenkin alkanut ilmetä ongelmia ja nyt lääkärit olivat antaneet diagnoosinsa. 31-vuotias Beethoven oli tulossa kuuroksi. 

Heiligenstadtissa Beethoven kirjoitti kuuluisan ”testamentin” jossa murehti kohtaloaan ja pohti itsemurhaa. Mutta elämänjano voitti. Eräässä mielessä kriisi teki Beethovenista Beethovenin. Palattuaan Heliginstadtista hän sanoi oppilaalleen, Carl Czernylle: ”En ole tyytyväinen aiempiin teoksiini. On aika kulkea uusia polkuja.” Hän alkoi säveltää persoonallisempaa musiikkia eikä enää viitsinyt miettiä mitä yleisö ajattelisi hänen sävelkielestään.

Voisi kuvitella, että kesken Heiligenstadtin kriisin valmistunut toinen sinfonia (D-duuri op. 36) olisi synkkä ja ahdistunut. Mutta päinvastoin, teos onkin valoisa, optimistinen ja usein railakkaan humoristinen. Tämän voi selittää sillä, että Beethoven luonnosteli sävellyksiään pitkään ja hartaasti. Tunnettu esimerkki on Oodi ilolle, joka valmistui vasta yli kolmenkymmenen vuoden suunnittelutyön jälkeen. Toinen sinfonia oli ehkä pitkälti suunniteltu jo ennen lääkäreiden diagnoosia.

Teos sai kantaesityksensä Wienissä 5.4.1803 konsertissa jossa esitettiin myös mm. kolmas pianokonsertto ja oratorio Kristus Öljymäellä. Uusi sinfonia ei ollut menestys. Arvostelijat luonnehtivat sitä ”oudoksi” ja ”kammottavaksi”. Nykyään kukaan ei kiistä etteikö se olisi yksi säveltäjänsä monista mestariteoksista.

 

Christian Holmqvist

suomi

The fantasy tales Alice’s Adventures in Wonderland and The Neverending Story are taken for a ride in Unsuk Chin’s musical word game.
The fantasy tales Alice Through the Looking Glass and The Neverending Story are taken for a ride in Unsuk Chin’s musical word game. Letters are joined together, and words are broken apart, read backwards and turned upside down. Seven scenes from the stories of Lewis Carroll and Michael Ende will be interpreted by soprano Sumi Hwang, who won the prestigious Queen Elisabeth Competition in 2014.

 

While working on his second symphony, Ludwig van Beethoven was, according to one of his students, silent and fierce, often erupting into rages. The composer had been confronted with the fact that the deterioration of his hearing could not be stopped. Despite this, the symphony he was working on does not provide a clue to the difficult stages of the composer’s private life. The work is liberated, vibrant and cheerful; in the words of Hector Berlioz, “this Symphony is smiling throughout.” The concert will be conducted by Paolo Bortolameolli, who was named Associate Conductor of the Los Angeles Philharmonic from the Dudamel Fellowship Program for the most talented young conductors.

 

Unsuk Chin: Akrostichon-Wortspiel

Born in Korea but living in Germany, Unsuk Chin has been the winner of numerous prestigious prizes and commissions. She made her breakthrough in 1991 with Akrostichon-Wortspiel (Acrostic-Wordplay) for soprano and chamber ensemble commissioned by the Dutch Gaudeamus Foundation. The final version was premiered in London two years later.

“Akrostichon-Wortspiel consists of seven scenes from the fairytales The Endless Story by Michael Ende and Alice Through the Looking Glass by Lewis Carroll,” says Chin. “The selected texts have been worked upon in different ways: sometimes the consonants and vowels have been randomly joined together, other times the words have been read backwards so that the symbolic meaning alone remains. Seven different situations of emotional states, as described in the fairytales, ranging from the bright to the grotesque, are brought to expression.”

 

Ludwig van Beethoven: Symphony No. 2 in D, Op. 36

In spring 1802, Ludwig van Beethoven (1770–1827) spent a couple of months in the little town of Heiligenstadt just outside Vienna. He was feeling depressed; he knew something was wrong with his hearing, and he even contemplated suicide. It would nevertheless be wrong to assume that his second symphony, completed at the height of his Heiligenstadt crisis, would be a gloomy, desperate work. Quite the opposite: it is bright, optimistic, and often has a touch of devil-may-care humour. Beethoven may, of course, have been drafting the symphony before the doctors made their diagnosis. It was premiered in Vienna in 1803, along with his third piano concerto, the oratorio Christ on the Mount of Olives, and various other works. Its reception was cool; contemporary critics declared it bizarre and shocking, yet it nowadays ranks among Beethoven’s many masterpieces.

English

Unsuk Chins musikaliska ordlekar utgår från Alice i Underlandet och Den oändliga historien. De sju fantasiscenerna ur Lewis Carrolls och Michael Endes böcker tolkas av sopran Sumi Hwang som år 2014 vann första pris i Drottning Elisabeth-sångtävlingen. Ludwig van Beethovens andra symfoni är genomsyrad av munter livslust. Hector Berlioz konstaterade: ”Det är en symfoni som ler från början till slut.”
Unsuk Chins musikaliska ordlekar utgår från Alice i Underlandet och Den oändliga historien. Bokstäver fastnar i varandra, ord klipps av, snavar och gör kullerbytta. De sju fantasisce-nerna ur Lewis Carrolls och Michael Endes böcker tolkas av sopran Sumi Hwang som år 2014 vann första pris i Drottning Elisabeth-sångtävlingen.

Då Ludwig van Beethoven arbetade på sin andra symfoni var han enligt en av sina elever tystlåten, vresig och kolerisk. Tonsättaren hade fått veta att det var omöjligt att hindra ho-nom från att bli döv. Men symfonin avslöjar inte att tonsättarens privatliv var tungt. Hector Berlioz konstaterade: ”Det är en symfoni som ler från början till slut.” Konserten dirigeras av Paolo Bortolameolli som varit Dudamel Fellowship-stipendiat och handplockats att arbeta med Los Angeles filharmoniker.

 

Unsuk Chin: Akrostichon-Wortspiel

Unsuk Chin (f. 1961), som är född i Korea och bosatt i Berlin, är en av vår tids kändaste och mest framgångsrika tonsättare. Hon studerade i först Seoul, sedan i Hamburg under ledning av György Ligeti. Bland annat Los Angeles filharmoniker, Ensemble Modern, Berlins filharmoniker och Kronos-kvartetten har beställt verk av henne. Chin har tilldelats bl.a. Sibelius-priset (2017), Bach-Preis der Freien und Hansestadt Hamburg (2019) och det danska Léonie Sonning-priset (2021). Chin har kontakter till Finland; hennes man är pianisten Maris Gothóni.

Chins mest kända kompositioner är troligen konserterna, för bl.a. violin (2001) och cello (2013), serien med pianoetyder som hon skrivit sedan 1990-talet, samt operan Alice in Wonderland som hade premiär i München sommaren 2007.

Chins internationella genombrottsverk blev Akrostichon-Wortspiel  (Akrostikon-ordlek) för sopran och kammarensemble. Verket skrevs år 1991 på beställning av den holländska Gaudeamus-stiftelsen. Verket slutliga version skrevs år 1993 och uruppfördes i London den 8.9.1993. Sopran var Penelope Walmsley-Clark och Premiere Ensemble dirigerades av George Benjamin.

Chin berättar: ”Akrostichon-Wortspiel  består av sju scener, hämtade ur Michael Endes bok Den oändliga historien och Lewis Carrolls bok Alice i Spegellandet. Texterna är bearbetade på olika sätt.  Ibland har konsonanter och vokaler kombinerats på ett helt slumpmässigt sätt. Ibland är orden lästa baklänges och är förståeliga som endast symboler. Verkets sju scener motsvarar känslotillstånd som man finner i sagor. Ibland är stämningen ljus, ibland grotesk.”

 

Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 2 D-dur op. 36

Våren 1802 flyttade Ludwig van Beethoven (1770-1827) för ett par månader till Heiligenstadt, en liten stad nära Wien. Officiellt komponerade han. Han gjorde förvisso även det, men mest förde han en tuff inre kamp. Beethoven var på god väg att göra karriär som pianist och tonsättare. Men han hade fått problem med sin hörsel, och nu hade läkarna gett sin diagnos. I 31 års ålder började Beethoven bli döv.

I Heiligenstadt skrev Beethoven det berömda ”testamente” i vilket han grubblar över sitt öde och överväger självmord. Men livstörsten segrade. I en viss mening var det denna kris som gjorde Beethoven till Beethoven. Då han återvänt från Heiligenstadt sade han till sin elev Carl Czerny: ”Jag är inte nöjd med mina tidigare verk. Det är dags att slå in på nya vägar.” Han började komponera en mera personlig musik, och var inte längre intresserad av vad lyssnarna skulle tänka om hans tonspråk.

Man kunde tro att den andra symfonin (D-dur, op. 36) som skrevs mitt under krisen i Heiligenstadt, skulle vara dyster och ångestfylld. Men verket är i själva verket ljus, optimistiskt och ofta raljant humoristiskt. Detta kan förklaras med att Beethoven skissade på sina kompositioner mycket länge. Det kändaste exemplet är Ode till glädjen, som skrevs efter över trettio års skissande. Den andra symfonin var kanske redan långt planerad före läkarna gav sin diagnos.

Verket uruppfördes i Wien den 5.4.1803 på en konsert med bland annat även den tredje pianokonserten och oratoriet Kristus på Oljeberget på programmet. Den nya symfonin gjorde inte succé. Kritikerna karaktäriserade den som ”underlig” och ”gräslig”. Idag förnekar ingen att den är ett av tonsättarens många mästerverk.

svenska

Emanaldia kredituak (Antzezleku eta Ekipa )

Aktoreak

Taldea