Name: Rakastava I
Start: 2020-10-27T00:00:00.000Z
End: 2020-10-27T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Conductor

Susanna Mälkki

Orchestra

Instrumentalist

Xavi Castelló Aràndiga

Percussion

Choreographer

Tero Saarinen

Dancer

Oskari Kymäläinen

Rakastava I

Helsinki

Finland

Musiikkitalo

Concert Hall

Den Älskande I: Rakastava Op. 14 Sibelius (+3 More)

Public

Rakastava Op. 14

Symphony No.10

Symphony No.1 in C Major, op.21

Rebonds B

Sagar Haldar

Approved

October is wrapped up with the sounds of big symphonic composers. The HPO Sinfonietta takes on the rich Adagio-part of Mahler’s unfinished tenth symphony, pays tribute to Beethoven’s 250th anniversary with the composer’s first symphony, and interprets Sibelius the Lover-suite with its rich sounding string section. Iannis Xenakis’ hypnotic solopiece for percussion transforms two art forms into a duet, when HPO percussion section leader Xavi Castelló Aràndiga takes the stage with Tero Saarinen Company dancer Oskari Kymäläinen. "The composition is rhythmically very interesting and requires a virtuoso player. To me, it sounds like at times there were more musicians than one playing. In my choreography, I wanted to capture the same sort of intensity and diversity with the movement, and, simultaneously, build a bridge between these two forces - music and dance." - Tero Saarinen

Susanna Mälkki

 

A conductor born and bred in Helsinki, Susanna Mälkki grew up to the accompaniment of the Helsinki Philharmonic Orchestra. In 2004 she received her first invitation to conduct the orchestra of which she would become Chief Conductor in autumn 2016. Her path to the conductor’s podium passed through the cello classes of the Sibelius Academy and the Edsberg Institute in Stockholm, however, and the position of principal cellist in the Gothenburg Symphony Orchestra. She made her conducting breakthrough in 1999, at the Helsinki Festival, and her first regular conducting appointment was as Artistic Director of the Stavanger Symphony Orchestra. Her Music Directorship of the celebrated Ensemble Intercontemporain (2006–2013) established her as a profound interpreter of music of the present day.

 

Susanna Mälkki has conducted the world’s finest orchestras. In season 2017-18 she made her debut at the Vienna State Opera season and took over as Principal Guest Conductor of the Los Angeles Philharmonic. Musical America voted her Conductor of the Year 2017.

 

Xavi Castelló

 

Xavi Castelló serves as the principal percussion in the Helsinki Philharmonic Orchestra since 2013. He started playing percussion at the age of 8 years old in his home town and graduated with honours in 2008 in the CSMC (Tenerife). He continued his studies in the CSMA (Aragón) with Wieland Welzel, Franz Schindlbeck and Jean Geoffroy and in the Madrid Okho academy with Raúl Benavent and Esaú Borreda.

 

He has won the third prize in the Marimba competition “Ciudad del Paso” (La Palma, 2007) and the first prize in the IV International Percussion Competition “Perkulliria” (2011).

 

He is a founder member of the Helsinki Chamber Soloists and the Helsinki Percussion Ensemble.

 

Tero Saarinen

 

Tero Saarinen has had a distinguished international career both as a dancer and a choreographer. He has made more than 40 creations, for Tero Saarinen Company and other prominent dance groups.

 

Nederlands Dans Theater (NDT1), the Batsheva Dance Company (Israel), Ballet Gullbenkian (Portugal), the ballets of Lyon, Lorraine and Marseille (France), the Gothenburg Opera Ballet (Sweden), the National Dance Company of Korea (South Korea), the Finnish National Ballet, and many others have featured Saarinen’s works in their repertoires. His key works for Tero Saarinen Company include the company’s international breakthrough Westward Ho! (1996), Saarinen’s Stravinsky reinterpretations Petrushka (2001) and HUNT (2002), Shakers-inspired Borrowed Light (2004), Morphed (2014) to music by Esa-Pekka Salonen and most recently Jean Sibelius’ Kullervo (2015) in collaboration with the Finnish National Opera and Ballet. Saarinen’s collaboration with Susanna Mälkki and HPO began with Zimmermann Trio (2018).

 

As a choreographer Saarinen is known for his unique movement language, ’an inventive mixture of grotesqueness and beauty’ that plays with balance, and off-balance. His internationally acclaimed choreographies have often been described as total artworks. Saarinen has received numerous acknowledgements of his work as an artist, both in Finland and abroad.

 

Tero Saarinen Company, founded in 1996, has established its position as one of the leading European contemporary dance companies. It has toured at prestigious venues in more than 40 countries on all continents. Core TSC activities also include Saarinen’s creations for other prominent dance groups, an international teaching program focused on TERO-technique, presenting dance companies in Helsinki, community outreach projects and residencies at the TSC Studio.

 

Oskari Kymäläinen

 

Oskari Kymäläinen graduated from the Ballet School of the Finnish National Opera and Ballet in 2019. Kymäläinen has danced in works by Jorma Uotinen, Hanna Brotherus and Pori Dance Company among others. His collaboration with Tero Saarinen Company began in spring 2020. Kymäläinen will do his civil service at Tero Saarinen Company in 2020–2021.

English

Lokakuu päättyy suurten sinfonikkojen säveliin.
Lokakuu päättyy suurten sinfonikkojen säveliin. Kaupunginorkesterin sinfoniettakokoonpano tarttuu Mahlerin kesken jääneen kymmenennen sinfonian maalailevaan Adagio-osaan, juhlistaa 250 vuotta täyttävää Beethovenia säveltäjän ensimmäisellä sinfonialla sekä tulkitsee Sibeliuksen Rakastava-sarjan rikkaasti soivalla jousistollaan.

Iannis Xenakiksen hypnoottinen sooloteos lyömäsoittimille muuttuu kaksi taidemuotoa yhdistäväksi duetoksi, kun lavalle astuvat orkesterin lyömäsoitinten äänenjohtaja Xavi Castelló Aràndiga sekä Tero Saarinen Companyn tanssija Oskari Kymäläinen. Koreografi Tero Saarisen työn lähtökohtana on sävellyksen moniäänisyys: ”Sävellys on rytmisesti erittäin kiehtova ja vaatii soittajaltaan virtuoottisuutta. Minusta kuulostaa siltä kuin välillä muusikoita olisi enemmän kuin yksi. Halusin tuoda koreografiaani samaa intensiteettiä ja monimuotoisuutta liikkeessä sekä luoda samalla siltaa kahden voiman - musiikin ja tanssin - välille."

 

 

Susanna Mälkki

Helsingissä syntynyt ja nuoruutensa asunut Susanna Mälkki on kasvanut Helsingin kaupunginorkesterin säestyksellä. Pienenä hän istui orkesterin konserteissa perheensä kanssa, ja nuorena musiikinopiskelijana seurasi tarkasti orkesterimuusikoiden ammattitaitoa ja nautti maailman parhaiden solistien esiintymisistä. Vuonna 2004 hän pääsi ensimmäistä kertaa johtamaan orkesteria, jonka 13. ylikapellimestarina hän aloitti syksyllä 2016.

Mälkin tie kapellimestariksi on kulkenut Sibelius-Akatemian ja Tukholman Edsberg-instituutin selloluokkien kautta. Hän voitti kansalliset Turun sellokilpailut ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi, mutta jo nuorena kytemään jäänyt innostus orkesterinjohtamiseen ohjasi häntä koko ajan kohti kapellimestariopintoja.

Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Toisen kerran Mälkki johti koulun kamariorkesteria Ruotsin radion sinfoniaorkesterin silloisen ylikapellimestarin Esa-Pekka Salosen seuratessa vierestä. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli sinä hetkenä kirkas ja on sitä edelleen.

Mälkin läpimurto tapahtui vuonna 1999 Helsingin juhlaviikoilla, ja ensimmäisen vakiokiinnityksensä hän sai Stavangerin orkesterin musiikillisena johtajana. Maineikkaan nykymusiikkiorkesteri Ensemble Intercontemporainin taiteellisena johtajana (2006–2013) hän vakiinnutti nimensä aikamme musiikin syvällisenä tulkkina.

Mälkki on johtanut maailman parhaita orkestereita, kuten kaikkia USA:n Big Five -orkestereita, Amsterdamin Concertgebouw’ta, Berliinin filharmonikkoja ja Lontoon sinfoniaorkesteria sekä vieraillut oopperataloissa aina New Yorkin Metropolitanista ja Pariisin oopperasta Milanon La Scalaan ja Wienin valtionoopperaan. Syksyllä 2017 hän aloitti Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijana. Musical America -lehti valitsi Mälkin vuoden kapellimestariksi 2017.

 

Xavi Castelló

Xavi Castelló on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoitinten äänenjohtajana vuodesta 2013 alkaen. Hän aloitti musiikkiopintonsa kahdeksanvuotiaana ja viimeisteli diplominsa vuonna 2008 Teneriffalla (CSMC). Hän jatkoi opintojaan Zaragozassa (CSMA, Aragón) Wieland Welzelin, Franz Schindlbeckin ja Jean Geoffroyn johdolla sekä Madridin Okho-akatemiassa Raúl Benaventin and Esaú Borredan johdolla.

Castello on voittanut kolmannen palkinnon Ciudad del Paso -marimbakilpailussa vuonna 2007 ja ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä Perkulliria-lyömäsoitinkilpailussa vuonna 2011. Hän on Helsinki Percussion Ensemblen ja Helsinki Chamber Soloists -yhtyeen perustajajäsen.

 

Tero Saarinen

Tero Saarinen on tehnyt merkittävän kansainvälisen uran sekä tanssijana että koreografina. Hän on luonut yli 40 kantaesitystä, vuonna 1996 perustamalleen Tero Saarinen Companylle sekä tilaustöinä muille ryhmille.

Muun muassa hollantilainen Nederlands Dans Theater (NDT1), ranskalaiset Lyonin, Marseillen sekä Lorrainen baletit, portugalilainen Ballet Gulbenkian, Etelä-Korean Kansallinen tanssiryhmä, israelilainen Batsheva Dance Company, ruotsalainen Göteborgin Oopperan baletti sekä Suomen kansallisbaletti ovat esittäneet Saarisen töitä ohjelmistoissaan. Tero Saarinen Companyn avainteoksia ovat kansainvälinen läpimurto Westward Ho! (1996), Stravinsky-teokset Petrushka (2001) ja HUNT (2002), Shakers- vaikutteinen Borrowed Light (2004), Morphed (2014) Esa-Pekka Salosen musiikkiin sekä Jean Sibeliuksen Kullervo (2015) yhteistyössä Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa. Saarisen yhteistyö Susanna Mälkin ja HKO:n kanssa alkoi teoksella Zimmermann Trio (2018).

Tero Saarinen tunnetaan omaperäisestä, tasapainolla ja epätasapainolla leikittelevästä, rujonkauniiksi luonnehditusta liikekielestä ja kehittämästään TERO-tekniikasta. Hänen laajaa kansainvälistä kiitosta saaneille teoksilleen on ominaista myös elämyksellinen kokonaistaideteosmaisuus. Saarinen on saanut lukuisia tunnustuksia taiteellisesta työstään kotimaassa ja kansainvälisesti.

Vuonna 1996 perustettu Tero Saarinen Company on suomalaisen tanssin lippulaiva maailmalla. Se on esiintynyt 40 maassa kaikissa maanosissa, maailman johtavilla esittävän taiteen näyttämöillä. TSC:n toimintaan kuuluvat myös Saarisen koreografiat muille tanssiryhmille, TERO-tekniikan kansainvälinen opetustoiminta, yhteisölliset hankkeet, tanssivierailujen tuottaminen Helsinkiin sekä residenssitoiminta TSC Studiossa.

 

Oskari Kymäläinen

Oskari Kymäläinen valmistui tanssijaksi Suomen Kansallisoopperan ja -baletin Balettioppilaitoksesta 2019. Kymäläinen on tanssinut esimerkiksi Jorma Uotisen, Hanna Brotheruksen ja Pori Dance Companyn teoksissa. Yhteistyö Tero Saarinen Companyn kanssa alkoi keväällä 2020. Kauden 2020–2021 Kymäläinen on siviilipalveluksessa Tero Saarinen Companyssa.

 

Gustav Mahler, sov. Michelle Castelletti: Adagio Sinfoniasta no 10

Gustav Mahlerin (1860–1911) kuollessa keväällä 1911 häneltä jäi kymmenes sinfonia kesken. Vuosien varrella monet tutustuivat luonnosmateriaaliin, mutta ensimmäinen esitysversio syntyi vasta 1960-luvulla brittiläisen Deryck Cooken toimesta. Myöhemmin sinfoniasta ovat tehneet omat versionsa mm. Rudolf Barshai, Clinton Carpenter ja Remo Mazzetti. Useat merkittävät Mahler-kapellimestarit eivät silti ole suostuneet johtamaan teoksesta muuta kuin sen ensimmäisen osan, joka on ainoa jonka säveltäjä sai valmiiksi.

Maltalaisen kapellimestari ja säveltäjä Michelle Castellettin (s. 1974) versio Mahlerin kymmenennestä sinfoniasta on valmistunut 2010-luvulla. Castellettin käyttämä kokoonpano, johon kuuluu mm. seitsemän puhallinsoitinta, urkuharmoni ja jousikvintetto, on saanut inspiraationsa Verein für musikalische Privataufführungen -nimisen yhdistyksen suosimista kokoonpanoista. Arnold Schönberg oli perustanut tämän Wienissä 1918–21 toimineen yhdistyksen, jonka konserteissa esitettiin mm. kamariorkesterisovituksia myös Mahlerin teoksista. Castellettin versio sai kantaesityksensä Canterburyssä 23.11.2012. Canterburyn kamariorkesteria johti Castelletti itse.

Tässä konsertissa esitetään sinfonian ensimmäinen osa, Adagio. Lämpimän laulavat ja ironisen tanssilliset jaksot vuorottelevat, kunnes riitasointuinen purkaus särkee tunnelman. Sen jälkeen on kuin jotakin musiikissa olisi peruuttamattomasti särkynyt.

 

Jean Sibelius: Rakastava op. 14

Vuonna 1894 Jean Sibelius (1865–1957) osallistui Ylioppilaskunnan Laulajien järjestämään sävellyskilpailuun Kantelettaren runoihin sävelletyllä mieskuorosarjalla Rakastava. Teos sai toisen palkinnon. Sekä yleisö että arvostelijat ihmettelivät tuomariston päätöstä antaa ensimmäinen palkinto Emil Genetzin laululle Hakkapeliitat, sillä yleisen mielipiteen mukaan Rakastava oli parempi sävellys. Sibelius laati pian sarjasta versiot myös mieskuorolle ja jousille (1894) ja sekakuorolle (1898).

Vuonna 1912 säveltäjä teki Rakastava-sarjasta version myös jousiorkesterille ja lyömäsoittimille (op. 14). Sibelius johti itse kantaesityksen Helsingissä 29.3.1912 Helsingin filharmonisen seuran orkesterin (nyk. HKO) konsertissa. Vastaanotto oli erittäin myönteinen, ja säveltäjä johti teosta jatkossa useastikin.

Jousiorkesterille tehty versio ei ole niinkään sovitus kuin taidokas uusi tulkinta aiemmasta musiikkimateriaalista. Kuorosarjassa osia on neljä, mutta tässä Sibelius on tiivistänyt osat kolmeen. Ensimmäinen osa Rakastava heijastaa tuoreeseen rakkauteen liittyvää ujoutta ja epävarmuutta. Rakastetun tie on valoisa scherzo. Viimeinen osa Hyvää iltaa – Jää hyvästi huokuu katkeransuloista nostalgiaa.

 

Iannis Xenakis: Rebonds B

Kreikassa syntynyt ja vuodesta 1947 Ranskassa asunut Iannis Xenakis (1922–2001) oli yksi 1900- luvun merkittävimmistä nykysäveltäjistä. Hän oli varsinaiselta koulutukseltaan arkkitehti ja työskenteli jonkin aikaa Le Corbusierin avustajana. Säveltäjänä Xenakis haki toistuvasti inspiraatiota muun muassa matemaattisista teorioista, geometriasta, filosofiasta ja rakennustaiteesta. Hän oli lisäksi kiinnostunut aikansa uudesta teknologiasta. Vuonna 1963 hän julkaisi klassikon aseman myöhemmin saaneen kirjan Formalisoitu musiikki.

Joka tämän perusteella luulee Xenakisin musiikin olevan jotenkin kuivaa ja teoreettista, on täysin väärässä. Hänen sävellyksensä ovat vereviä ja jännittäviä, ja ne vaikuttavat usein kuulijaan suorastaan fyysisen mukaansatempaavasti.

Rebonds (1987–89) on sävelletty lyömäsoitintaitelija Sylvio Gualdalle, jonka kanssa Xenakis jo aiemmin oli tehnyt yhteistyötä. Rebonds koostuu kahdesta jaksosta, A ja B. Jaksot eivät käytä tismalleen samoja lyömäsoittimia; Rebonds B on kirjoitettu bongo-rummuille, tumba-rummulle, tom-tomille, bassorummulle ja puupalikoille. Xenakisin toive oli, että teoksen esitys koostuisi sekä A- että B- jaksoista. Käytännössä monet lyömäsoittajat kuitenkin esittävät usein ainoastaan B- jakson. Se on rytminen, virtuuosinen ilotulitus, joka voi tuoda mieleen ekstaattisen rituaalin. 

Christian Holmqvist

 

Tero Saarinen: Rebond

Syys-lokakuun konserteissa koetaan sarja ensiesityksiä, joissa muusikko ja tanssija luovat yhteisen duettoteoksen. Iannis Xenakiksen hypnoottinen sooloteos lyömäsoittimille muuttuu kaksi taidemuotoa yhdistäväksi duetoksi, kun lavalle astuvat orkesterin lyömäsoitinten äänenjohtaja Xavi Castelló Aràndiga sekä Tero Saarinen Companyn tanssija Oskari Kymäläinen. Koreografi Tero Saarisen työn lähtökohtana on sävellyksen moniäänisyys: ”Musiikki on rikas elämys, joka kuulostaa siltä että soittajia olisi useita. Haluan tutkia samaa intensiteettiä ja monimuotoisuutta tanssijan liikkeessä."

 

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 1 C-duuri op. 21

Bonnista Wieniin vuonna 1792 muuttanut Ludwig van Beethoven (1770–1827) loi aluksi mainetta pianovirtuoosina. Hänellä oli kuitenkin tähtäimessä ura myös säveltäjänä, ja hän olikin vuosisadan vaihteeseen menessä säveltänyt runsaasti etenkin piano- ja kamarimusiikkia. Vuonna 1800 Beethoven koki, että aika oli kypsä osaamisensa näyttämiselle suurelle yleisölle. Hän vuokrasi Wienin Burg-teatterin ja järjesti siellä konsertin, jonka ohjelmassa oli muun muassa Septetto, yksi hänen pianokonsertoistaan sekä kantaesityksenä nähtävästi vuosina 1799–1800 syntynyt ensimmäinen sinfonia. Vastaanotto oli myönteinen ja innostunut. Eräs arvostelija huomautti konsertin olevan ”kiinnostavin mikä meillä täällä pitkään aikaan on ollut”. Sinfoniaa sama arvostelija luonnehti kekseliääksi ja idearikkaaksi.

Ensimmäinen Beethovenin yhdeksästä sinfoniasta liittyy hyvin selkeästi W.A. Mozartin ja Joseph Haydnin perinteeseen. Tästä huolimatta teoksessa on jo useita Beethovenille täysin tunnusomaisia piirteitä. Helpoiten tunnistettavat lienevät yllättävät, räjähtelevät purkaukset sekä railakas huumori. Ensimmäisen osan hidas johdanto (Adagio molto) sai aikalaiset ymmälleen: C-duuri-sinfonia alkaa  näennäisesti täysin väärässä sävellajissa. Mutta kunhan Allegro con brio ponnahtaa liikkeelle, pää-sävellaji etabloituu. Toinen osa on liikkuva Andante cantabile con moto. Kolmannen osan Beethoven on otsikoinut Menuetiksi, mutta nopea tempo (Allegro molto e vivace) tekee siitä käytännössä scherzon. Finaalin avaa johdanto (Adagio) joka pienen hapuilun jälkeen johtaa iloiseen Allegro molto e vivaceen. 

Christian Holmqvist

suomi

Oktober rundas av med stora symfonikers tongångar. Stadsorkesterns sinfoniettaensemble tar tag i Mahlers oavslutade tionde symfonis målande Adagio-del, firar Beethovens 250-årsjubileum med kompositörens första symfoni och tolkar Sibelius svit, den Älskade, med orkesterns rikt klingande stråksektion. Iannis Xenakis hypnotiska soloverk för slagverk blir en tvärkonstnärlig duett då orkesterns stämledare för slagsverkssektionen Xavi Castelló Aràndiga och dansaren Oskari Kymäläinen från Tero Saarinen Company intar scenen.

Susanna Mälkki

 

Susanna Mälkki är född i Helsingfors, där hon även tillbringade sin ungdom. Hon har vuxit upp ackompanjerad av Helsingfors stadsorkester: som liten gick hon på orkesterns konserter med sin familj, och som ung musikstuderande följde hon noggrant med orkestermusikernas arbete och världens bästa solisters uppträdanden. År 2004 fick hon för första gången dirigera orkestern. Hösten 2016 inledde hon sitt arbete som orkesterns 13. chefdirigent.

 

Vägen till dirigent tog sats från Sibelius-Akademins och Stockholms Edsberg-instituts celloklasser. Mälkki segrade i Åbo nationella cellotävling och blev Göteborgs symfonikers solocellist. Redan tidigt var hon dock intresserad av att få dirigera. I Stockholm dirigerade hon en ensemble med orkesterelever. Nästa gång fick hon dirigera samma skolas kammarorkester i närvaro av Sveriges radios symfoniorkesters dåvarande chefdirigent Esa-Pekka Salonen. I det ögonblicket stod det klart för Mälkki att hon hade funnit sin verkliga passion. Den känslan har inte försvunnit.

 

Mälkki gjorde sitt genombrott på Helsingfors festspel år 1999. Hon fick sin första tjänst som musikalisk ledare för Stavangers orkester. Som konstnärlig ledare för den legendariska orkestern för ny musik, Ensemble Intercontemporain (2006-2013) befäste hon sitt rykte som en suverän tolkare av vår tids musik.

 

Mälkki har dirigerat flera av världens bästa orkestrar såsom Amerikas s.k. Big Five-orkestrar, Concertgebouw i Amsterdam, Berlins filharmoniker och Londons symfoniker. Hon har gästat bl.a. Metropolitan i New York, operan i Paris, La Scala i Milano och Staatsoper Wien. Hösten 2017 inledde hon sitt arbete som Los Angeles filharmoniska orkesters första gästdirigent. År 2017 valde tidningen Musical America Mälkki till Årets dirigent.

 

Xavi Castelló

 

Xavi Castelló har arbetat som stämledare för Helsingfors stadsorkesters slagverkssektion

sedan år 2013. Han inledde sina musikstudier 8 år gammal och utexamineras från CSMC  i Teneriffa år 2008. Han fortsatte sina studier i Zaragoza (CSMA, Aragón) under ledning av Wieland Welzel, Franz Schindlbeck och Jean Geoffroy samt vid Okho-akademin i Madrid under ledning av Raúl Benaventi och Esaú Borreda.

 

Castello har tilldelats tredje pris i Ciudad del Paso -marimbatävlingen år 2007 och första pris i den fjärde internationella Perkulliria -slagverkstävlingen år 2011. Han har varit med om att grunda Helsinki Percussion Ensemble och ensemblen Helsinki Chamber Soloists.

 

Tero Saarinen

 

Tero Saarinen har gjort en betydande internationell karriär som såväl dansare som koreograf. Han har kreerat över 40 premiär, dels åt Tero Saarinen Company som han grundade år 1996, och dels åt andra grupper på beställning.

 

Saarinens arbeten har satts upp av bland annat Nederlands Dans Theater (NDT1), baletterna i Lyon, Marseille och Lorraine, portugisiska Ballet Gulbenkian, Sydkoreas nationella dansgrupp, israeliska Batsheva Dance Company, Göteborgsoperans balett samt Finlands Nationalbalett. Tero Saarinen Companys nyckelverk är det internationella genombrottet Westward Ho! (1996), Stravinsky-tolkningarna Petrusjka (2001) och HUNT (2002), den Shakers-inspirerade Borrowed Light (2004), Morphed (2014) till musik av Esa-Pekka Salonen samt Jean Sibelius Kullervo (2015) som gjordes i samarbete med Finlands Nationalopera- och balett. Saarinens samarbete med Susanna Mälkki och HSO inleddes med verket Zimmermann Trio (2018).

 

Tero Saarinen är känd för sitt originella rörelsespråk som förenar det eleganta med det groteska och  leker med balans och obalans. Hans internationellt uppmärksammade koreografier har ofta karaktäriserats som allkonstverk. Saarinen har tilldelats flera pris såväl i hemlandet som utomlands.

Tero Saarinen Company, grundad år 1996, har etablerat sig som en av de ledande europeiska dansgrupperna. TSC har uppträtt på betydande dansestrader- och forum i 40 länder på alla kontinenter. Till TSC:s verksamhet hör även koreografier som Saarinen skapar åt andra dansgrupper, en internationellt riktad undervisning av TERO-rörelsetekniken, publikarbete, arbete för att hämta dansgästspel till Helsingfors samt residensverksamhet i TSC Studio.

 

Oskari Kymäläinen

 

Oskari Kymäläinen studerade vid Finlands Nationaloperas- och baletts Balettskola och utexaminerades år 2019. Han har dansat i verk av bland annat Jorma Uotinen, Hanna Brotherus och Pori Dance Company. Samarbetet med Tero Saarinen Company startade våren 2020. Under säsongen 2020-2021 utför Kymäläinen sin civiltjänstgöring i Tero Saarinen Company.

 

 

Gustav Mahler, arr. Michelle Castelletti: Adagio ur Symfoni nr 10

 

Då Gustav Mahler (1860­–1911) avled våren 1911 blev hans tionde symfoni på hälft. Under årens gång var det många som bekantade sig med skissmaterialet, men den första konsertversionen såg dagens ljus först på 1960-talet tack vare engelsmannen Deryck Cooke. Senare har bl.a. Rudolf Barshai, Clinton Carpenter och Remo Mazetti gjort sina egna versioner av symfonin. Flera betydande Mahler-dirigenter har trots detta vägrat att dirigera något annat den första satsen som är den enda sats tonsättaren hann fullborda.

 

Den maltesiska dirigenten och tonsättaren Michelle Castellettis (f. 1974) version av Mahlers tionde symfoni är från 2010-talet. Den ensemble som Castelletti använder sig av består av bland annat sju träblåsinstrument, ett harmonium och en stråkkvintett och är inspirerad av de ensembler som användes i Verein für musikalische Privataufführungen. Detta var en av Arnold Schönberg i Wien grundad förening som åren 1918–21 gav konserter där man bland annat framförde verk av även Mahler i arrangemang för kammarorkester. Castellettis version uruppfördes i Canterbury den 23.11.2012. Canterburys kammarorkester dirigerades av Castelletti själv. 

 

I konserten framförs symfonins första sats Adagio. Innerligt sjungande och ironiskt dansanta partier växlar ända tills en dissonant höjdpunkt krossar stämningen. Efter den är det som om någonting i musiken har gått sönder på ett sätt som är omöjligt att reparera.

 

 

Jean Sibelius: Rakastava op. 14

 

År 1894 deltog Jean Sibelius (1865–1957) i manskören Ylioppilaskunnan Laulajats körkompositionstävling med Rakastava (Den älskande), en svit med texter ur Kanteletar. Verket tilldelades andra pris. Såväl publiken som kritikerna förundrades över juryns beslut att ge första pris åt Emil Genetz för sången Hakkapeliitat; den rådande åsikten var att Rakastava var en bättre komposition. Sibelius gjorde snart versioner av sin svit för manskör och stråkar (1894) och blandad  kör (1898).

 

År 1912 gjorde han i sin tur en version av Rakastava för stråkorkester och slaginstrument (op. 14).  Sibelius dirigerade själv uruppförandet i Helsingfors den 29.3.1912 på Helsingfors filharmoniska sällskaps orkesters, nuvarande HSO:s, konsert. Mottagandet var synnerligen positivt och i fortsättningen dirigerade tonsättaren ofta detta verk.

 

Versionen för stråkorkester är inte så mycket ett arrangemang som en briljant ny tolkning av det tidigare musikmaterialet. Körsviten har fyra satser, men Sibelius har här komprimerat satserna så att de är endast tre. Den första satsen Den älskande återspeglar den blyghet och osäkerhet som hör en ny kärlek till. Den andra satsen Den älskandes väg är ett ljust scherzo. Den avslutande satsen God natt - farväl präglas av en bitterljuv nostalgi.

 

Iannis Xenakis: Rebonds B

 

Iannis Xenakis (1922–2001), född i Grekland ooh från och med 1947 bosatt i Frankrike, var en av 1900-talets mest betydande moderna tonsättare. Till sin utbildning var han egentligen arkitekt och arbetade en tid som Le Corbusiers assistent.  Som tonsättare hämtade Xenakis ständigt inspiration från bland annat matematiska teorier, geometri, filosofi och arkitektur. Han var dessutom intresserad av sin tids nyaste teknologi. År 1963 gav han ut boken Formaliserad musik som sedermera har blivit en klassiker.

 

Den som på basen av detta tror att Xenakis musik är på något sätt torr och teoretisk har fel. Hans kompositioner är fräscha och spännande och de har ofta en rentav fysiskt medryckande effekt på lyssnaren.

 

Rebonds (1987–89) är ett verk skrivet för slagverkaren Sylvio Gualda som Xenakis redan tidigare hade samarbetat med. Rebonds består av två partier, A och B. De använder sig av något olika slaginstrument; Rebonds B är för bongo-trummor, tumba-trumma, tom-tom, bastrumma och träblock. Det var Xenakis önskan att ett framförande skulle bestå av båda partierna, men i praktiken tenderar många perkussionister att ofta framföra endast B-partiet. Det är ett rytmiskt, virtuost fyrverkeri som kan föra tankarna till en extatisk ritual.

 

Tero Saarinen: Rebond

 

I konserterna i september-oktober hör ett av en musiker och en dansare i samarbete format duo-uppträdande till programmet. Iannis Xenakis hypnotiska soloverk för perkussion omvandlas till en duett som förenar två konstarter då orkesterns perkussionssektions stämledare Xavi Castelló Aràndiga och dansare Oskari Kymäläinen (Tero Saarinen Company) stiger ut på estraden. Kompositionens mångstämmighet har fungerat som utgångspunkt för Tero Saarinens koreografi: ”Musiken är en rik upplevelse, det är som om den framfördes av flera instrumentalister. Jag vill undersöka en motsvarande intensitet och mångfald i dansarens rörelser.”

 

Ludwig van Beethoven: Symfoni nr 1 C-dur op. 21

 

Ludwig van Beethoven (1770­–1827), som år 1792 hade flyttat från Bonn till Wien, blev till en början känd som en pianovirtuos. Han hade dock i sikte en karriär som även tonsättare och hade fram till sekelskiftet redan hunnit komponerat en hel del, framförallt piano- och kammarmusik. År 1800 ansåg Beethoven tiden vara mogen att visa den stora publiken vad han var kapabel till. Han hyrde Wiens Burg-teater och arrangerade en konsert. På programmet fanns bland annat Septetten, någon av hans pianokonserter, och som uruppförande den troligen åren 1799–1800 skrivna första symfonin. Mottagandet var både positivt och entusiastiskt. En kritiker anmärkte att konserten var ”den mest intressanta vi haft här på en lång tid”. Symfonin karaktäriserades av samma kritiker som  ett innovativt och idérikt verk. 

 

Den första av Beethovens nio symfonier är mycket tydligt förankrad i W.A. Mozarts och Joseph Haydns tradition. Trots detta innehåller verket redan flera drag som är omisskännligt beethovenska. De som är enklast att identifiera torde vara de överraskande, explosiva utbrotten och den raljanta humorn. Den första satsens långsamma introduktion (Adagio molto) förvirrade samtiden, C-dursymfonin tycks nämligen starta i fel tonart. Men så fort Allegro con briot studsar igång etableras huvudtonarten. Den andra satsen är ett rörligt Andante cantabile con moto. Den tredje satsen har fått titeln Menuett, men det snabba tempot (Allegro molto e vivace) gör att den i praktiken är ett scherzo. Finalen startar med en inledning (Adagio) som efter ett kort trevande leder till ett glatt Allegro molto e vivace.

svenska

Rakastava I by Sibelius, Mahler, Beethoven, Xenakis, Minn (2020/2020), Surmast Direttur Susanna Mälkki, Musiikkitalo, Helsinki, Finland

Krediti ta' prestazzjoni (Il-Kast & l-Ekwipaġġ )

Ekwipaġġ

Ensemble

Programm, Dwar & Sinossi

Ritratti

Aktar qari

Dati u Postijiet ta' Prestazzjoni

Postijiet