Name: HKO & Mälkki & Gerstein
Start: 2021-05-12T00:00:00.000Z
End: 2021-05-12T00:00:00.000Z
Location: HKO Screen

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Conductor

Susanna Mälkki

Instrumentalist

Kirill Gerstein

Piano

Orchestra

HKO & Mälkki & Gerstein

Helsinki

Finland

HKO Screen

HPO & Mälkki & Gerstein: Piano Concerto in A Minor, op. 54 Schumann (+1 More)

Public

Piano Concerto in A Minor, op. 54

Vista

Keerthi Raj

Approved

Helsinki, Berliini, Oslo, Los Angeles – Kaija Saariahon Vista on neljän filharmonisen huippuorkesterin yhteistilaus.
Helsinki, Berliini, Oslo, Los Angeles – Kaija Saariahon Vista on neljän filharmonisen huippuorkesterin yhteistilaus. Säveltäjä löysi nimen teokselleen automatkalla USA:n länsirannikolla: ”Näköalapaikkojen kohdalla oli tienviittoja, joissa luki ‘vista’. Minulle avautui aivan kirjaimellisesti uusia maisemia, kun olin juuri ennen matkaa saanut valmiiksi monen vuoden työn, uuden oopperan.”  

Robert Schumannin pianokonserton solistiksi saapuu Kirill Gerstein, jolle orkesterin kanssa soittaminen on maaginen tapahtuma. ”Soittaminen ja äänen tuottaminen yhdessä uskomattoman taitavien ihmisten kanssa luo erityisen tunteen siitä, että olemme tekemässä jotain taianomaista.”  

Katso ja kuuntele suorana ja tallenteena Helsinki-kanavalla ja HKO Screen -sovelluksessa.

Katso suorana ja keskustele orkesterin YouTube-kanavalla.

 

Robert Schumann: Pianokonsertto

Robert Schumann (1810–1856) opetteli säveltämään keskittymällä vain yhteen asiaan kerrallaan. Koko 1830-luvun hän teki lähes yksinomaan pianomusiikkia, ensin itsensä ja sitten tulevan vaimonsa Clara Wieckin esitettäväksi. Häiden jälkeen Schumann tehtaili lähes 150 rakkauslaulua vuodessa. Orkesterimusiikin kausi alkoi vuonna 1841, tuloksena pari valmistunutta ja muutama kesken jäänyt sinfonia sekä yksiosainen Konsertto-fantasia pianolle ja orkesterille.

Teoksen kantaesittänyt Clara Schumann oli vaikuttunut: ”Jos sen harjoittelee tarkasti, sen täytyy antaa suurta nautintoa kuulijoille. Piano on hyvin taidokkaasti nivottu orkesterin kanssa yhteen. On mahdotonta kuulla yhtä ilman toista.” Kahden esityksen jälkeen Konsertto-fantasia unohtui kustantajien torjuttua sen. Vuonna 1842 Robert Schumann paneutui kamarimusiikkiin.

Suuren pianokonserton säveltäminen oli kiinnostanut Schumannia teinivuosista saakka, mutta hän ei osannut yhdistää omaan runollisuuttaan 1800-luvun sankarillisuutta ihannoiviin arvoihin. ”Mitä konserttoihin tulee, ja kuten olen sanonut, en osaa kirjoittaa virtuooseille ja minun keksittävä jotain muuta”, hän kirjoitti vuonna 1839 Claralle. Kuusi vuotta myöhemmin hän keksi keinot, ja kaivoi käsiinsä vanhan Konsertto-fantasian muokatakseen siitä a-molli pianokonserton (1845) ensimmäisen osan.

Pianokonsertto olisi tuskin valmistunut ilman, että Schumann oli vuorollaan uppoutunut syvälle niin soolopianon, sinfonian, laulun kuin kamarimusiikin saloihin. Pianokonsertosta tuli yhtäältä solistin ja orkesterin sopuisa duetto, toisaalta kuin sinfonia solistiosuudella, mutta ennen kaikkea konsertoiva kamariteos, jonka vaivihkainen virtuoosisuus todistaa demokraattisen musisoinnin vetovoimaa. Jo alkutahdit tekevät selväksi, että tämä ei ole tavanomainen teos: piano ottaa ohjakset kuin väkisin, mutta orkesteri vastaa kutsuun kahta hillitymmin. Romanttiseksi konsertoksi teos on poikkeuksellisen maltillinen, mutta sen fantasiamaisuus ja uudenlainen, ns. syklinen muoto innoitti myöhemmin mm. Lisztiä, Brahmsia ja muita ajan säveltäjiä omiin, entistäkin rohkeampiin innovaatioihinsa.

Jaani Länsiö

 

Claude Debussy: Pièce pour le Vêtement du blessé
Claude Debussy: Berceuse héroïque
Claude Debussy: Les soirs illumines par l’ardeur du charbon
Claude Debussy: Élégie
Claude Debussy: Étude retrouvée

 

Kaija Saariaho: Vista 

"Kaija Saariaho on yksi meidän aikamme monumentaalisista säveltäjistä. Hänen musiikistaan voi sanoa niin monta upeaa asiaa, etenkin hänen musiikistaan suurelle kokoonpanolle… Tunnen myös, että hänen musiikkinsa voimakas läsnäolo vuosien mittaan on ollut erityisen tärkeä roolimalli nuorille sukupolville, eikä vähiten nuorille naisille, jotka ovat saaneet Saariahon musiikista inspiraatiota ja kannustusta itse työskennellä musiikin parissa. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hänen monipuolinen vaikutuksensa muovaisi musiikkia myös tulevaisuudessa.”

Näin totesi islantilainen säveltäjä Anna Thorvaldsdottir BBC Music Magazine -lehden järjestämässä kiertokyselyssä. 174 johtavaa säveltäjää ympäri maailmaa kertoi, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen suurin säveltäjä. Voiton vei J.S. Bach. Elossa olevista säveltäjistä korkeimman sijan – numero 17 – sai Kaija Saariaho (s. 1952).

Kansainvälisesti Saariaho on tullut tunnetuksi etenkin oopperasäveltäjänä; L’Amour de loin sai kantaesityksensä vuonna 2000 ja Adriana Mater vuonna 2006. Saariahon viides ooppera on Sofi Oksasen librettoon sävelletty Innocence (2018). Korona-tilanteen takia ooppera odottaa vielä kantaesitystään.

Saariahon suurista orkesterikappaleista Laterna Magica on saanut inspiraationsa Ingmar Bergmanista ja teos sai kantaesityksensä Berliinissä 2008, ja runoilija Rumin teksteistä innoittunut Circle Map puolestaan kantaesitettiin Amsterdamissa Susanna Mälkin johdolla 2012. Nyt kantaesityksensä saava Vista (2019) on sävelletty Helsingin kaupunginorkesterin, Berliinin filharmonikkojen, Oslon filharmonikkojen ja Los Angelesin filharmonikkojen yhteistilauksesta.

Teoksen otsikon (’näköala’, ’näkymä’) Saariaho keksi matkalla Yhdysvaltojen länsirannikolla: ”Ajoimme Los Angelesista San Diegoon päin. Näköalapaikkojen kohdalla oli jatkuvasti tienviittoja, joissa luki ’vista’. Samaan aikaan uuden teoksen aiheet pyörivät päässäni, ja siitä se lähti. Aivan kirjaimellisesti minulle avautui uusia maisemia, kun olin juuri ennen matkaa saanut valmiiksi monen vuoden työn, uuden oopperan.”

Christian Holmqvist

suomi

Helsinki, Berlin, Oslo, Los Angeles – Kaija Saariaho’s Vista is a joint commission by four leading philharmonic orchestras.
Helsinki, Berliini, Oslo, Los Angeles – Kaija Saariaho’s Vista is a joint commission by four top philharmonic orchestras. The composer came up with the name for her new piece while driving along the West Coast of the USA: “The road signs indicating scenic areas say ‘Vista’ on them. New landscapes opened up for me, quite literally, as right before the trip I completed my new opera, which I had been working on for years.” 

Joining the HPO as soloist of Robert Schumann's piano concerto is Kirill Gerstein, for whom playing with an orchestra is a magical event. “Playing music and making sound together with other people who are incredibly skilled is an extraordinary feeling of doing something magical.”    

Robert Schumann: Piano Concerto in A Minor

“I can’t write a concerto for virtuosi and have to think of something else,” wrote Robert Schumann (1810–1856) to his pianist wife Clara in 1839, and a couple of years later she was the soloist in his one-movement Concert Phantasie. “Carefully studied, it must give the greatest pleasure to those who hear it,” she declared. “The piano is most skilfully interwoven with the orchestra; it is impossible to think of one without the other.” Robert had, however, long entertained the idea of one day composing a great piano concerto, and in 1845 he dug out his earlier Concert Phantasie with a view to making it the first movement of a concerto. In the meantime, he had been busy composing works for solo piano, songs, chamber and symphonic music, culminating in a concerto that embraces them all; on the one hand it is a loving duet for soloist and orchestra, and on the other a symphony with a part for a solo piano. For a Romantic concerto it is unusually restrained, and although the piano is clearly the leader, asserting itself in the very first bars, it is also very much ‘one of us’.

 

Claude Debussy: Pièce pour le Vêtement du blessé
Claude Debussy: Berceuse héroïque
Claude Debussy: Les soirs illumines par l’ardeur du charbon
Claude Debussy: Élégie
Claude Debussy: Étude retrouvée

 

Kaija Saariaho: Vista

“Kaija Saariaho is one of the monumental composers of our time. There are so many wonderful things that can be said about her music, especially her great pieces for larger forces – many of which are personal favourites. In addition I feel that the powerful presence of her music over the years has been particularly important as a role model for younger generations, not least for younger women in music that find inspiration and encouragement in such a compelling composer. This multifaceted influence will, without doubt, carry on shaping the music of the future.”

Thus wrote Icelandic composer Anna Thorvaldsdottir in a poll conducted by the BBC Music Magazine asking 174 leading composers from all over the world to name the greatest composer of all times. Top of the list was J.S. Bach, but of living composers, the highest honour went to Kaija Saariaho (b. 1952).

Vista (2019) was composed as a joint commission from the HPO, the Berlin, Oslo and Los Angeles Philharmonic Orchestras. The title occurred to Saariaho as she drove from Los Angeles towards San Diego and kept seeing road signs saying “Vista” at lookout points. Her head was immediately filled with ideas for a new work, opening up new landscapes, new vistas.

English

Helsingfors, Berlin, Oslo, Los Angeles - Kaija Saariahos Vista är ett verk beställt av fyra filharmoniska topporkestrar. Solist i Robert Schumanns pianokonsert är Kirill Gerstein. Att spela med en orkester utgör för honom något extra. ”Att få spela musik och få skapa klanger i samarbete med otroligt begåvade människor ger upphov till en mycket speciell känsla av att vi tillsammans utför något magiskt.”
Helsingfors stadsorkester har äran att uruppföra Kaija Saariahos nya orkesterstycke. Ton-sättaren kom på styckets titel under en bilresa på USA:s västkust: ”Vid utkiksplatser fanns alltid vägskyltar med texten ’vista’. Före resan hade jag fullbordat ett mångårigt arbete, en ny opera, och nu öppnade sig nya landskap helt bokstavligt framför mig.”

Solist i Robert Schumanns pianokonsert är Kirill Gerstein. Att spela med en orkester utgör för honom något extra. ”Att få spela musik och få skapa klanger i samarbete med otroligt begåvade människor ger upphov till en mycket speciell känsla av att vi tillsammans utför något magiskt.”

Robert Schumann: Pianokonsert

Robert Schumann (1810–1856) lärde sig att komponera genom att fokusera på en enda genre åt gången. Genom hela 1830-talet komponerade han endast pianomusik avsedd att framföras av honom själv och hans blivande hustru Clara Wieck. Efter bröllopet skrev Schumann närmare 150 solosånger under ett års tid. 1841 inledde han en period då han komponerade endast orkestermusik. Resultatet blev ett par fullbordade och ett par ofullbordade symfonier samt en Konsertfantasi i en sats för piano och orkester.

Konsertfantasin uruppfördes av Clara Schumann. Hon var imponerad: ”Om man övar in den noggrant bör den ge lyssnarna stor utdelning. Pianot är mycket skickligt vävt ihop med orkestern. Det är omöjligt att höra pianot utan orkestern och vice versa.” Efter två framföranden glömdes verket dock bort, och ingen förläggare ville publicera noterna. År 1842 tog Schumann fasta på att komponera kammarmusik.

Schumann hade ända sedan tonåren varit intresserad av att skriva en stor pianokonsert. Men han hade inte kommit på hur han kunde kombinera sitt poetiska uttryck med tidens förkärlek till det heroiska. ”Vad gäller konserter”, skrev han år 1839 till Clara, ”har jag redan sagt att jag inte kan skriva för virtuoser och jag måste hitta på något annat istället.” Sex år senare kom han på något annat. Han grävde fram sin gamla Konsertfantasi och omarbetade den till den första satsen i pianokonserten i a-moll (1845).

Pianokonserten torde inte ha blivit av om inte Schumann redan så grundligt satt sig in i hur man skriver solopianomusik, symfonier, solosånger och kammarmusik. Pianokonserten blev å ena sidan en välbalanserad duett mellan solist och orkester, å andra sidan ett verk som kan uppfattas som en symfoni med ett soloparti. Framförallt rör det sig dock om ett konserterande kammarverk vars nedtonade virtuosa drag understryker det attraktiva i ett demokratiskt musicerande. Redan de första takterna avslöjar att verket är allt annat än konventionellt. Pianot tar genast ledningen, men orkestern besvarar dess utmaning desto mera modest. För att vara en romantisk konsert är verket påfallande måttfullt. Dess fantasi-struktur och för tiden nya, sk. cykliska form inspirerade dock flera senare tonsättare, t.ex. Liszt och Brahms, att göra innovationer som var ännu mera vågade än Schumanns. 

 

Claude Debussy: Pièce pour le Vêtement du blessé
Claude Debussy: Berceuse héroïque
Claude Debussy: Les soirs illumines par l’ardeur du charbon
Claude Debussy: Élégie
Claude Debussy: Étude retrouvée

 

Kaija Saariaho: Vista 

"Kaija Saariaho är en av vår tids monumentala tonsättare. Man kan säga så mycket fint om hennes musik, framförallt om hennes musik för stor besättning… Jag känner också på mig att hennes musiks starka närvaro genom åren har utgjort en viktig rollmodell för unga generationer, inte minst för unga kvinnor som av Saariahos musik har inspirerats och sporrats att själva arbeta med musik. Det är ingen tvivel om att hennes mångsidiga verkan kommer att forma musiken även i framtiden.”

Så här sade isländska Anna Thorvaldsdottir i BBC Music Magazines enkät. 174 ledande tonsättare jorden runt berättade vem de anser vara den genom tiderna största tonsättaren. Första plats fick J.S. Bach. Av levande tonsättare stod högst på listan – som nummer 17 – Kaija Saariaho (f. 1952).

Internationellt är Saariaho mest känd som framförallt operatonsättare tack vare bl.a. operorna

L’Amour de loin (2000) och Adriana Mater (2006). Saariahos femte opera är Innocence (2018), med libretto av Sofi Oksanen. Corona-situationen har lett till att premiären blivit uppskjuten.

Det av Ingmar Bergman inspirerade verket Laterna Magica uruppfördes i Berlin år 2008, och det av den persiske poeten Rumis texter inspirerade verket Circle Map uruppfördes i Amsterdam under ledning av Susanna Mälkki år 2012. Nu uruppförs Vista (2019) som är komponerat på sambeställning av Helsingfors stadsorkester, Berlins filharmoniker, Oslos filharmoniker och Los Angeles filharmoniker.

Saariaho kom på verkets titel (”utsikt”, ”vy”) under en resa på Amerikas västkust: ”Vi körde från Los Angeles mot San Diego. Vid utkiksplatser fanns alltid vägskyltar med texten ’vista’. Samtidigt kretsade material för det nya verket runt i huvudet på mig. Och det var så det började. Före resan hade jag fullbordat ett mångårigt arbete, en ny opera, och nu öppnade sig nya landskap helt bokstavligt framför mig.”

svenska

HKO & Mälkki & Gerstein by Schumann, Saariaho, Alkaen (2021/2021), Musiikinjohto Susanna Mälkki, HKO Screen, Helsinki, Finland

Esityksen ansiot (Näyttelijät & Tuotantotiimi )

Instrumentointi

Yhtye

Ohjelma, Tietoja & Synopsis

Kuvia

Lue lisää

Esityspäivät ja -paikat

Paikat