Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Instrument

Pianist

Eric Lu

Piano

Dirigat

Nuno Coelho

Orchestra

Ruusuritari

Helsinki

Finnland

Musiikkitalo

Concert Hall

Ruusuritari: Othello, op. 93 Dvořák (+3 More)

Public

Othello, op. 93

Klavierkonzert Nr. 1 in e-Moll, op. 11

Tak klid

Der Rosenkavalier Suite

Keerthi Raj

Genehmigt

Tak klid! – Calm down! This piece by Czech composer Miroslav Srnka is based on the letters of the composer Leoš Janáček to his young muse Kamila and his wife Zdeňka. The themes of these love stories involving a love triangle are also echoed in Antonín Dvořák's Othello overture and Richard Strauss's Rosenkavalier Suite, which does not calm down but instead surrenders to the vortices of successive intoxicating waltzes.

 

Nuno Coelho

Portuguese conductor Nuno Coelho tonight makes his debut with the HPO but his diary has long been filled with bookings from orchestras as far apart as Argentina and China, Mexico, Japan and Europe. Winner of numerous prizes, crowned by victory in the Cadaqués International Conducting Competition in 2017, Coelho did not initially plan to become a conductor, and was ten before he took up an instrument, the violin. While studying this in Brussels, he nevertheless had to choose a subsidiary subject and thought a knowledge of conducting might be useful in his future career. This he then went on to study with Johannes Schlaefli in Zurich and before making his breakthrough was Assistant Conductor of the Netherlands Philharmonic 2015–2017; he has also been assistant to such maestros as Gustavo Dudamel, Bernard Haitink and Andris Nelsons, and to our own Susanna Mälkki. Coelho also conducts opera and is currently Guest Conductor of the Gulbenkian Orchestra.

 

Eric Lu 

Born in Bedford, Massachusetts, to Chinese-Taiwanese parents, Eric Lu (b. 1997) is one of the most talked about pianists and acclaimed Chopin specialists in recent years. He has given recitals all over the world, from São Paulo to Singapore, and as a soloist with the likes of the Detroit and Seattle symphony orchestras and the Royal Stockholm, Los Angeles and BBC Philharmonic orchestras. He performed as the soloist with the Finnish Radio Symphony Orchestra at the Helsinki Music Centre in autumn 2021 and just last week as the soloist with the Tapiola Sinfonietta in Espoo. Today marks his debut with the Helsinki Philharmonic Orchestra.

Lu’s international concert career began in earnest after he won first prize at the Leeds International Piano Competition in 2018, the first American to do so in almost 50 years. In the competition, Lu played Chopin's Piano Sonata No. 2 and Ballade No. 4, among others. Lu’s technical skills and emotional depth were already noticed in 2015, when he won fourth prize at the International Fryderyk Chopin Piano Competition in Warsaw, Poland. For his final piece in that competition, he played the same Piano Concerto in E minor that he will be performing this evening. Prior to that, he won Chopin competitions in both Moscow and Miami.

Chopin’s concerto was one of the first pieces the composer ever heard: “I was blown away,” he recalls. “It was so touching. I couldn't imagine writing such beautiful and passionate music.”

Lu started playing the piano at the age of five and knew early on that he wanted to be a professional musician. He began his official studies at the New England Conservatory and continued at the prestigious Curtis Institute of Music in Philadelphia under Jonathan Biss and Robert McDonald. His teachers also included Dang Thai Son, the first Asian to win the Chopin Piano Competition in Warsaw.

Jaani Länsiö 

 

Antonín Dvořák: Othello, Overture

Having composed a giant Requiem – purely as an exercise or study of the genre, and not dedicated to any particular person – Antonín Dvořák (1841–1904) turned his back on death in favour of life in the form of three orchestral overtures: Nature, Life and Love. The first is a blissful portrait of paradise, the second (Carnival) a joyful, carefree scene, and the third a tragedy. Though originally intended as a trilogy, the three overtures were later published as separate opus numbers.

Dvořák had thought to call the third part Tragic Overture or Eroica, but finally chose to name it after Shakespeare’s great tragedy, Othello. The story tells of the evil Iago and the lovers Desdemona and Othello. Iago tries to cause a rift between the star-stuck lovers and succeeds in making Othello doubt his beloved. Othello kills her in a fit of jealousy, but on learning that she was in fact innocent and the victim of a cunning plot, he commits suicide.

 

Frédéric Chopin: Piano Concerto No. 1 in E Minor, Op. 11

Frédéric Chopin (1810–1849) was a Polish master of the small-scale genre: ballads, nocturnes, polonaises, etudes and mazurkas. He did, however, also compose three piano sonatas, a piano trio, a cello sonata, and at the age of barely 20 two piano concertos. The virtuoso cult of the 19th century favoured musicians who also composed works designed to dazzle their audience, and Chopin wrote his concertos to boost his career abroad. His Concerto in E Minor got an enthusiastic reception, both at its premiere in Warsaw in 1830 and a couple of weeks later in Paris. “There is spirit in these melodies, there is fantasy in these passages, and everywhere there is originality,” wrote one French critic. Of the second movement Chopin wrote to a friend: “It is rather a Romance, calm and melancholy, giving the impression of someone looking gently towards a spot that calls to mind a thousand happy memories. It is a kind of reverie in the moonlight on a beautiful spring evening.” The slow Romance is framed by a weighty first movement and a playful Rondo.

 

Miroslav Srnka: Tak klid

A leading contemporary Czech composer, Miroslav Srnka (b. 1975) has been the winner of many awards and had works performed by both contemporary ensembles and traditional symphony orchestras. He refuses to comment on the content of his works, as he does not wish to guide the listening experience. The only permanent thing is the title.

Tak klid (2005, meaning ‘Quiet Now’) was inspired by the letters of fellow Czech Leoš Janáček (1854–1928) to his 38-years-younger muse Kamila Stösslová. Over a period of ten years, he wrote her more than 700 letters, though she seldom replied. When his wife Zdeňka got news of her husband’s correspondence, he wrote:

“Dear Kamila! Quiet now…By nature a passionate man, I am naturally looking for, in need of, a soul who has some warmth of feeling and compassion. Fate brought you across my path – and I hold those times within me; I embrace them, take comfort from them. There is nothing wrong in that; does it make me a bad person? […] Condemn me, if you will. My life will go on in the same way “smilingly” onwards. You are far away from me, but the closest thing to my heart.”

 

Richard Strauss: Der Rosenkavalier Suite

The opera Der Rosenkavalier (The Knight of the Rose) by Richard Strauss (1874–1949), to a libretto by Hugo von Hofmannsthal, was an immediate success, running to no fewer than 50 performances in the year (1911) it was premiered alone in Dresden. Even Rosenkavalier trains were put on, in which passengers could puff away at Rosenkavalier cigars while sipping Rosenkavalier champagne. Der Rosenkavalier had been preceded by two operas, Salome and Elektra, in which Strauss had experimented with bold, new harmonies, but this third one reverted to more familiar strains. It tells a complicated tale of seduction, disguise, misunderstanding, mishap and intrigue and is set in Vienna in the 1750s. It is famous for its ‘Viennese waltzes’, though at the time the events took place, the genre would not be ‘invented’ for another hundred years or so. A ‘best of’ suite of numbers from the opera was made with Strauss’s permission in 1945. One of the focal elements of the plot is a silver rose, here represented by a tinkling, chromatic motif.

English

Tak klid! – Rauhoitutaanpas nyt! Tšekkiläisen Miroslav Srnkan teoksen aineksina ovat säveltäjä Leoš Janáčekin kirjeet nuorelle muusalleen Kamilalle ja vaimolleen Zdeňkalle. Kolmiodraamalla terästettyjen rakkaustarinoiden teemoja kaiuttavat myös Antonín Dvořákin Othello-alkusoitto sekä Richard Straussin Ruusuritari-sarja, jossa ei rauhoituta vaan antaudutaan toinen toistaan seuraavien huumaavien valssien pyörteisiin.

 

 

Nuno Coelho

Portugalissa syntynyt Nuno Coelho on noussut vain muutamassa vuodessa maailman parhaiden orkestereiden kausiohjelmien vakionimeksi. Konserttitalot Argentiinasta Kiinaan ja Meksikosta Japaniin sekä lukuisat eurooppalaisorkesterit, kuten Barcelonan sinfoniaorkesteri, Luxemburgin filharmonikot, Haagin Residentie Orkest, Hampurin sinfoniaorkesteri ja Baijerin radion sinfoniaorkesteri ovat täyttäneet Coelhon kalenteria kutsuilla ja uusintakutsuilla. Tänään hän debytoi Helsingin kaupunginorkesterissa. 

Nopeasta urakiidostaan huolimatta Coelho ei ole mikään tähdenlento. Hänen meriittinsä musiikkikilpailussa ovat poikkeuksellisen vakuuttavat. Ensimmäinen sija Portugalin Radion kapellimestarikilpailussa, Neeme Järvi -palkinto Gstaadin Menuhin -festivaalilla, finaalipaikat sekä Nestlén että Salzburgin kilpailuissa. Kilpailu-uransa kirkkaimpana kruununa on voitto vuonna 2017 maineikkaassa Cadasquésin kilpailussa, jonka aiempiin voittajiin kuuluvat Helsingissäkin vierailleet Pablo González ja Gianandrea Noseda.

Nuorena Coelho ei kuitenkaan tähdännyt kapellimestariksi. Hänen perheensä ei ollut erityisen musikaalinen, ja viulunsoiton hän aloitti vasta kymmenenvuotiaana, silloinkin puolivakavissaan. Orkesterin johtaminen alkoi pakon sanelemana, sillä opiskellessaan Brysselissä hänen oli valittava jokin sivuaine viulunsoiton lisäksi. Koska Coelho soitti orkestereissa, hän ajattelin kapellimestarin taidoista olevan ammatissa hyötyä. Lopulta kapellimestarin opinnot veivät mennessään, ja pian hän hakeutui Zürichin taideyliopistoon Johannes Schlaeflin luokalle.

Ennen läpimurtoaan Coelho työskenteli vuosina 2015–2017 Alankomaiden filharmonikoiden apulaiskapellimestarina. Hän on myös avustanut mm. Gustavo Dudamelia, Bernard Haitinkia, Andris Nelsonsia ja Susanna Mälkkiä. Tällä kaudella Coelho on kiinnitetty yhdeksi Lissabonin Gulbenkian-orkesterin vierailijoista.

 

Eric Lu

Yhdysvaltain Bedfordissa, Massachusettsissa kiinalais-taiwanilaisille vanhemmille syntynyt Eric Lu (s. 1997) on yksi viime vuosien puhutuimpia pianisteja ja kiitetyimpiä Chopin-spesialisteja. Hän on viime vuosina soittanut resitaaleja kaikkialla maailmassa São Paulosta Singaporeen ja solistina esimerkiksi Detroitin ja Seattlen sinfoniaorkesterin sekä Tukholman, Los Angelesin ja BBC:n filharmonikoiden konserteissa. Syksyllä 2021 hän soitti RSO:n solistina Musiikkitalossa ja viime viikolla Tapiola Sinfoniettan solistina Espoossa. Tänään hän debytoi Helsingin kaupunginorkesterin vieraana.

Lun kansainvälinen konserttiura käynnistyi toden teolla Lun saatua ensipalkinnon Leedsin pianokilpailussa vuonna 2018 ensimmäisenä amerikkalaisena lähes 50 vuoteen. Kilpailussa hän soitti muiden muassa Chopinin toisen pianosonaatin ja neljännen balladin. Lun tekniset taidot ja emotionaalinen syvyys huomattiin jo vuonna 2015, kun hän sai neljännen palkinnon Varsovan Frédéric Chopin -kilpailussa. Finaaliteoksena hän soitti tänään kuultavan e-molli pianokonserton. Tätä ennen hän oli voittanut Chopin-kilpailut niin Moskovassa kuin Miamissa.

Chopinin konsertto oli yksi ensimmäisiä säveltäjä kuulemiaan teoksia: ”Olin ällikällä lyöty”, hän on muistellut. ”Se oli niin koskettava. En voinut kuvitellakaan, että niin kaunista ja intohimoista musiikkia on mahdollista kirjoittaa.”

Lu aloitti pianonsoiton viisivuotiaana, ja tiesi jo varhain haluavansa ammattilaiseksi. Viralliset opintonsa hän aloitti New Englandin konservatoriossa ja jatkoi Philadelphian maineikkaassa Curtis Institute of Musicissa Jonathan Bissin ja Robert McDonaldin johdolla. Hänen opettajiinsa kuuluu myös Dang Thai Son, ensimmäinen Varsovan Chopin-kilpailun voittanut aasialainen.

Jaani Länsiö

 

Antonín Dvořák: Alkusoitto Othello

Vuonna 1891 Antonín Dvořák (1841­–1904) sai valmiiksi jättimäisen Requiemin orkesterille, solisteille ja kuorolle. Vastoin edeltäjiensä perinteitä hän ei säveltänyt sitä kenenkään muistolle, ei yhdenkään tuttavansa hautajaisiin tai edes oman kuolevaisuutensa merkiksi. Koskettavuudestaan huolimatta se oli puhtaasti tutkielmallinen teos, jossa 50-vuotias Dvořák tarkastelee oppimiaan sävellystekniikoita, elämänkaartaan ja muita historian suuria sielunmessuja.

Heti Requiemin jälkeen hän alkoi säveltää sille instrumentaalista vastinparia, kolmen orkesterialkusoiton sarjaa Luonto ­– Elämä – Rakkaus (1892). Jos Requiem käsittelee elämää ja kuolemaa tuonpuoleisessa, kolme orkesterialkusoittoa pohtivat elontietä maallisesta näkökulmasta. Alunperin teokset muodostivat kokonaisuuden, mutta Dvořák julkaisi ne myöhemmin kolmena erillisenä opuksena. Ensimmäinen osa (Luonto) esittää auvoisen kuvaelman paratiisista, toinen osa (Karnevaalit) taas huolettoman kohtauksen ihmiselon ehtymättömästä riemusta.

Rakkautta kuvaava päätösosa on sarjan pessimistinen päätös. Dvořák kuvaa ihmissielua, joka ei ymmärrä arvostaa sille annettua elämää tai pitää sitä kauniina ja hyvänä. Hän oli nimetä teoksen joko Traagiseksi alkusoitoksi tai Eroicaksi, mutta päätyi lopulta Othelloon William Shakespearen näytelmän mukaan. Teoksen tarina seuraa pahan Jagon sekä rakastavaisten Desdemonan ja Othellon kolmiodraamaa, jonka päätteeksi vain Jago jää henkiin. Partituurin käsikirjoituksessa on Dvořákin muistiinpanot: ”He syleilevät toisiaan hiljaisuuden huumassa… Othello koettaa murhata hänet vihan vallassa… Viimeisen kerran hän vakuuttaa syyttömyyttään… Hän kuolee ääneti… Epätoivoinen Othello alkaa katua tekoaan; sielunsa tuska helpottaa… Hän rukoilee… Suutelee häntä viimeisen kerran… Hän muistaa kauhean rikoksensa… Päättää tehdä itsemurhan… ja kuolee.”

Jaani Länsiö

 

Frédéric Chopin: Pianokonsertto no 1 e-molli op. 11

Puolalainen Frédéric Chopin (1810–1849) on säveltäjä, jonka luova nerous kukki pienimuotoisissa teoksissa. Hän kirjoitti kylläkin esimerkiksi kolme pianosonaattia, pianotrion ja sellosonaatin, mutta ne eivät sävellyksinä ole aivan yhtä tunnusomaisia kuin balladit, nokturnot, poloneesit, etydit, masurkat ja muut pianokappaleet, jotka liikkuvat jossakin konserttimusiikin ja salonkimusiikin välimaastossa. Kaikkein laajimmat teoksensa, kaksi pianokonserttoa, hän sävelsi ollessaan hädin tuskin 20-vuotias. Varsovassa Chopin oli kaupungin ja jopa koko Puolan parhaimman pianistin maineessa. Oli korkea aika tähdätä korkeammalle. 1800-luvun virtuoosi-kultti suosi muusikkoja, jotka sävelsivät itselleen mahdollisimman näyttäviä teoksia. Chopin kirjoitti pianokonserttonsa, jotta voisi esittää niitä myös ulkomailla, uraansa edistääkseen.

Ensimmäisenä valmistui f-molli-konsertto (op. 21) jonka Chopin kantaesitti Varsovassa maaliskuussa vuonna 1830. Saman vuoden lokakuussa oli e-molli-konserton (op. 11) kantaesityksen vuoro. Koska jälkimmäinen teos julkaistiin ensin, se sai järjestysnumeron yksi eikä kaksi.

Varsovassa yleisö otti e-molli-konserton innolla vastaan. Pari viikkoa myöhemmin Chopin esitti teoksen Pariisissa, ja myös ranskalainen yleisö piti konsertosta. Vaikutusvaltainen arvostelija François-Joseph Fétis hehkutti: ”Tässä teoksessa on henkeviä melodioita ja mielikuvitusta, ja kaikkea leimaa yksilöllisyys.” Chopinin myöhemmän tuotannon valossa konsertto on kuitenkin myös hyvin perinteinen. Se on omistettu saksalaiselle pianisti-säveltäjä Friedrich Kalkbrennerille. Kalkbrennerin solistiosuudeltaan briljantti d-mollipianokonsertto vuodelta 1823 on toiminut Chopinin konserton esikuvana.

E-molli-konserton laajassa ensimmäisessä osassa (Allegro maestoso) on kolme tärkeää teemaa. Toinen osa on tunnelmallinen Romanssi (Larghetto). Chopin kirjoitti siitä eräälle ystävälle: ”Osa on rauhallinen ja alakuloinen. On kuin joku tutkiskelisi sisimpäänsä ja löytäisi onnellisia muistoja. Osa on eräänlaista haaveilua kuutamossa, kevään aikaan.” Konserton päättää leikkisä Rondo (Vivace).

Christian Holmqvist

 

Miroslav Srnka: Tak klid

Miroslav Srnka (s. 1975) on elävistä tšekkisäveltäjistä todennäköisesti soitetuin. Hänen teoksiaan kuullaan niin nykymusiikkiorkesterien, kuten Pariisin Ensemble InterContemporainin, Klangforum Wienin, Ensemble Modernin kuin perinteisten sinfoniaorkesterien ohjelmissa. Useista Srnkalle myönnetyistä palkinnoista merkittävin on Ernst von Siemensin musiikkisäätiön säveltäjäpalkinto vuodelta 2009.

Srnka ei kommentoi teostensa sisältöä saati kirjoita niistä esittelyitä. ”Kun minä säveltäjänä annan lausunnon teoksestani, ohjaan teoksen vastaanottoa”, hän on kommentoinut. ”Kuten säveltäjä Petr Bakla sanoo, teen sävellyksestäni silloin kiinnostavamman kuin se onkaan. Teoksen nimi on ainoa pysyvä asia, jonka avulla säveltäjä voi kommunikoida kuulijoilleen, ellei hän ole muuten tekemisissä heidän kanssaan. Nimen tulee riittää.”

Vuonna 2005 valmistunut Tak klid (suom. Rauhoituhan nyt) kantaesitettiin Prahassa Hradec Královén filharmonikoiden konsertissa Andreas Weiserin johdolla. Teoksen innoittajana ovat säveltäjä Leoš Janáčekin kirjeet itseään 38 vuotta nuoremmalle muusalleen Kamila Stössloválle. Janáček lähetti yli 700 rakkauskirjettä kymmenen vuoden aikana, vaikka Stösslová vastaili harvakseltaan. Kun säveltäjä vaimo Zdeňka sai vihiä miehensä puuhista, Janáček kirjoitti muusalleen:

”Rakas Kamila! Rauhoituhan nyt… Luonteeltani intohimoisena miehenä kaipaan lämmintä sielua, tunnetta, myötätuntoa. Kohtalo toi sinut polulleni – ja vaalin noita aikoja sisälläni, lohduttaudun niillä. Eikä siinä ole mitään väärää; tekeekö tämä minusta pahan ihmisen? Tuomitse minut, jos tahdot… elämäni jatkuu ennallaan ”hymyillen”… Olet kaukana minusta, mutta silti lähimpänä sydäntäni.”

 

Richard Strauss: Sarja oopperasta Ruusuritari op. 59

Richard Strauss (1874–1949) koetteli sävellajien rajoja traagisilla läpimurto-oopperoillaan Salome ja Elektra. Rohkeasti uuden musiikin harmonioita käyttäneet oopperat jäivät lopulta ainutkertaisiksi kokeiluiksi; Strauss vaihtoi tyylilajin komediaan, hyppäsi nykyajasta kuvitteelliseen menneisyyteen ja hylkäsi uudistusmieliset aikeensa populaarityylin tieltä. Syntyi yksi oopperahistorian suurimmista menestysteoksista, Ruusuritari (1911). Yleisö rakasti teosta, ja sitä esitettiin yksin Dresdenissä ensi-iltavuotenaan peräti 50 kertaa, ja pian koko Eurooppa hyräili sen melodioita. Ooppera oli taiteen tuotteistuksen pioneeritöitä: loppuunmyytyjä näytöksiä varten perustettiin erillisiä Ruusuritari-junayhteyksiä, joissa tupruteltiin Ruusuritari-sikareita ja kilisteltiin Ruusuritari-samppanjalla.

Straussin vakiolibretisti Hugo von Hofmannsthalin kirjoittaman oopperan tapahtumat sijoittuvat 1750-luvun Wieniin, jossa salarakas Octavian viettelee Marsalkattaren ja nuori Sophie välttelee irstaan paroni Ochsin lähentelyä. Valeasut ja väärinkäsitykset sekoittavat pakkaa ja monien kommellusten jälkeen nuori pari saa toisensa. Juoni kulkee upeiden wieniläisvalssien säestyksellä siitä huolimatta, että varsinainen wienervalssi keksittiin vasta noin sata vuotta oopperan tapahtumien jälkeen.

Oopperan parhaista paloista koottiin sarja vuonna 1945 Straussin luvalla. Alkufanfaari vie keskelle Octavianin ja Marsalkattaren makuuhuonetta. Käyrätorvien hurjastelu ja kuohuvat huiput vihjaavat tapahtuman luonteesta. Juonen keskeinen elementti hopearuusu esitellään kromaattisesti helisevillä soinnuilla. Seuraa lemmekäs, lukuisten soolojen melodinen kohtaus Octavianin ja Sophien kesken, kunnes paroni pelmahtaa sisään vaskijylinän seasta tanssahdellakseen lempivalssinsa. Musiikin straussilaiset pidätykset ja paisutukset kuvaavat haikeaa hetkeä, kun Marsalkatar ja paroni huomaavat nuorten valinneen toisensa vanhusten sijasta. Viimeinen valssi päättää sarjan karnevalistisesti.

Jaani Länsiö

suomi

Tak klid! – Ta det lugnt! Den tjeckiske tonsättaren Miroslav Srnka har utgått från tonsättare Leoš Janáčeks brev till sin unga musa Kamilla och sin hustru Zdeňka. Ett triangeldrama utgör grunden för även Antonín Dvořáks uvertyr Othello. I Richard Strauss svit ur Rosenkavaljeren lugnar man inte ner sig utan kastar sig tvärtom in i  valsens virvlar.

 

 

Nuno Coelho

Nuno Coelho från Portugal har på kort tid etablerat sig som ett välkänt dirigentnamn. Han har uppträtt i konserthus från Argentina och Kina till Mexico och Japan, och gästar ständigt sådana  europeiska orkestrar som Barcelonas symfoniker, Luxemburgs filharmoniker, Residentie Orkest i Haag, Hamburgs symfoniorkester och Bayerns radions symfoniorkester.  Ikväll debuterar han med Helsingfors stadsorkester.

Coelho har starka meriter vad gäller musiktävlingar. Han har tilldelats första pris i Portugals radios dirigenttävling, fått Neeme Järvi-priset i samband med Menuhin-tävlingen i Gstaad, varit finalist i såväl Nestlés som Salzburgs tävlingar. År 2017 vann han första pris i den ryktbara Cadasqués-tävlingen. Tidigare vinnare i samma tävling har varit bland annat Pablo González och Gianandrea Noseda. Båda är välkända dirigentnamn även i Helsingfors.

Coelho hade egentligen inte för avsikt att bli dirigent. Hans familj var inte särdeles musikalisk och han började spela violin först då han var tio. Då han studerade violin i Bryssel måste han välja ett biämne. Eftersom han spelade i orkestrar upplevde han att han kunde ha nytta av att lära sig dirigentteknik. Han blev snabbt fascinerad av att dirigera och sökte sig till Johannes Schlaefls kurs vid Zürichs konstuniversitet.

Före sitt genombrott arbetade Coelho 2015-17 som Nederländernas filharmonikers assisterande dirigent. Han har även assisterat bland annat Gustavo Dudamel, Bernard Haitink, Andris Nelsons och Susanna Mälkki. Under denna konsertsäsong är Coelho en av Lissabons Gulbenkian-orkesters gästdirigenter.

 

Eric Lu

Eric Lu (f. 1997) är en av de senaste årens mest omtalade och kritikerrosade Chopin-pianister. Han föddes i Bedford, Massachusetts, till en kinesisk-taiwanesisk familj. Lu har gett recitaler jorden runt från São Paulo till Singapore. Han har uppträtt som solist med bland annat Detroits och Seattles symfoniker och på Stockholms, Los Angeles och BBC:s filharmonikers konserter. Hösten 2021 uppträdde han tillsammans med RSO i Musikhuset, förra veckan var han Tapiola Sinfoniettas solist i Esbo. Idag debuterar Lu med Helsingfors stadsorkester.

Lus internationella konsertkarriär startade på allvar då han år 2018 vann första pris i pianotävlingen i Leeds. Ingen amerikan hade segrat i tävlingen på nästan femtio år. I tävlingen framförde Lu bland annat Chopins andra sonat och fjärde ballad. Hans tekniska skicklighet och emotionella djup hade dock noterats redan tidigare. År 2015 hade han fått fjärde pris i Chopin-tävlingen i Warszawa; i tävlingens final framförde han samma verk som ikväll, e-mollkonserten. Före detta hade Lu vunnit första pris i Chopin-tävlingarna i både Moskva och Miami.

Chopins pianokonsert var ett av de första verk han någonsin hörde. ”Jag var helt paff”, har han senare berättat. ”Musiken var så berörande. Jag hade inte kunnat föreställa mig att det är möjligt att skriva en musik som är så vacker och lidelsefull.”

Lu började spela piano då han var fem år gammal. Han visste redan tidigt att han vill bli en  professionell musiker. Han inledde sina officiella studier vid New Englands konservatorium och fortsatte dem vid Curtis Institute of Music i Philadelphia under ledning av Jonathan Biss och

Robert McDonald. Han har undervisats av även Dang Thai Son, den första asiat som vann första pris i Chopin-tävlingen i Warszawa.

 

Antonín Dvořák: Othello, uvertyr

År 1891 skrev Antonín Dvořák (1841–1904) färdigt ett stort Requiem för orkester, solister och kör. Till skillnad från tonsättarna före honom hade han inte skrivit den till någons minne eller till någons begravning. Han var inte heller ute efter att komma till tals med sin egen dödlighet. Verket är berörande, men dock i första hand att uppfatta som ett slags studie. Den 50-årige Dvořák tar under lupp de kompositionsmetoder han hittills använt sig av, sitt eget liv, samt musikhistoriens andra stora själamässor.

Kort efter att Requiem fullbordats började Dvořák skriva en instrumental motsvarighet i form av tre orkesteruvertyrer som utgör sviten Naturen-Livet-Kärleken (1892). Om Requiem handlar om liv och död ur en andlig synvinkel handlar de tre uvertyrerna om det jordiska livet. Ursprungligen utgjorde verken en helhet men Dvořák publicerade dem senare som tre olika opus. Den första satsen (I naturen) skildrar ett ljuvt paradis och den andra (Karneval) en sorglös episod i människans lyckliga liv.

Svitens avslutande sats skildrar kärleken, men med pessimistiska förtecken. Dvořák tar upp  en människosjäl som inte förmår uppskatta det liv det tilldelats, och inte heller förstår att se sådant som är vackert och gott. Tonsättaren var nära att låta verket heta antingen Tragisk uvertyr eller Eroica men valde slutligen Othello, efter William Shakespeares pjäs. Triangeldramat kretsar kring den onde Jago och kärleksparet Desdemona och Othello. Då pjäsen tar slut är endast Jago vid liv. I partiturets manuskript hittar man Dvořáks anteckningar: ”De kramar om varandra i tyst extas… En vredgad Othello försöker mörda henne… Hon säger en sista gång att hon är oskyldig… Hon dör utan ett ord… Den förtvivlade Othello ångrar sig; själens ångest släpper… Han ber en bön… Kysser henne en sista gång… Tänker på sitt förfärliga brott… Bestämmer sig för att ta sitt liv… och dör.”

 

Frédéric Chopin: Pianokonsert nr 1 e-moll op. 11

Polacken Frédéric Chopin (1810–1849) är ett exempel på en tonsättare var genialitet blomstrade i verk av det lilla formatet. Han skrev visserligen till exempel tre pianosonater, en pianotrio och en cellosonat. Som kompositioner är de dock inte lika karaktäristiska som balladerna, nocturnerna, polonäserna, etyderna, mazurkorna och de andra pianoverken som rör sig någonstans i gränstrakten mellan konsertmusik och salongsmusik. Chopin var med och näppe tjugo år gammal då han skrev sina mest omfattande verk, de två pianokonserterna. I Warszawa var Chopin känd som stadens och rentav hela Polens bästa pianist. Det var hög tid att sätta ribban litet högre. 1800-talets virtuoskult favoriserade musiker som för sig själva skrev möjligast slående verk. Chopin skrev sina pianokonserter så att han skulle kunna framföra dem även utomlands för att där kunna göra karriär.

Först fullbordades konserten i f-moll (op. 21) som Chopin uruppförde i Warszawa i mars år 1830. I oktober uruppfördes konserten i e-moll (op. 11). Eftersom det senare verket publicerades först fick det ordningsnumret ett istället för två.

Publiken i Warszawa tog emot e-mollkonserten med förtjusning. Ett par veckor senare framförde Chopin konserten i Paris. Även den franska publiken reagerade med entusiasm. Den inflytelserika kritikern François-Joseph Fétis skrev: ”Verket har spirituella melodier och är fantasifullt, och allt präglas av originalitet.” I jämförelse med Chopins senare produktion är verket dock även mycket  traditionellt. Det är tillägnat den tyska pianist-tonsättaren Friedrich Kalkbrenner. Kalkbrenners solistiskt briljanta d-mollpianokonsert från år 1823 har fungerat som Chopins konserts förebild.

E-mollkonsertens omfattande första sats (Allegro maestoso) innehåller tre viktiga teman. Den andra satsen är en stämningsfull romans (Larghetto). I ett brev till en vän skrev Chopin: ”Satsen är stillsam och melankolisk, det är som om någon gick in i sitt inre och där fann lyckliga minnen. Satsen är ett slags drömmeri i månskenet om våren.” Konserten avslutas med ett lekfullt Rondo (Vivace).

 

Miroslav Srnka: Tak klid

Miroslav Srnka (f. 1975) torde vara den mest spelade av vår tids tjeckiska tonsättare. Hans kompositioner framförs av såväl ensembler specialiserade på modern musik - exempelvis Ensemble InterContemporain, Klangforum Wien och Ensemble Modern - som traditionella symfoniorkestrar. Srnka har tilldelats flera musikpris. Av dem är det mest betydande Ernst von Siemens-priset som han fick år 2009.

Srnka brukar inte kommentera sina verks innehåll eller skriva presentationer av dem. ”Om jag som tonsättare säger något om ett verk, styr jag verkets mottagande”, har han konstaterat. ”Det är som tonsättare Petr Bakla säger: jag gör verket intressantare än det är. Verkets titel är tonsättarens enda sätt att kommunicera med lyssnarna om han inte annars har något att göra med dem. Titeln måste vara nog.”

Tak klid (”Ta det lugnt”, 2005) uruppfördes på Hradec Královés filharmonikers konsert i Prag under ledning av Andreas Weiser. Verket är inspirerat av tonsättare Leoš Janáčeks brev till sin 38 år yngre musa Kamila Stösslová. I tio års tid skrev Janáček över 700 kärleksbrev. Stösslová sände honom mycket sällan svar. Då tonsättarens hustru Zdeňka fick veta vad som var på gång skrev Janáček till Stösslová:

”Kära Kamila! Ta det riktigt lugnt nu… Jag är till min karaktär en passionerad man som saknar en varm själ, emotioner, medkänsla. Ödet placerade dig på min stig - jag värnar om de tiderna och finner tröst i dem. Det är inte fel gjort. Eller gör detta mig till en ond människa? Döm mig, om du vill… mitt liv går vidare med ett ’leende’…. Du är långt borta från mig, men trots det den som står  närmast mitt hjärta.”

 

Richard Strauss: Svit ur operan Rosenkavaljeren op. 59

Richard Strauss (1874–1949) testade tonalitetens gränser i sina genombrottsoperor Salome och Elektra. Deras moderna harmonier förblev dock engångsföreteelser. Då Strauss började skriva en komedi förlagd till ett påhittat förflutet övergav han modernismen till förmån för en mera populär stil. Rosenkavaljeren (1911) blev en av operahistoriens största framgångar. Publiken älskade verket och snart nynnade hela Europa på operans melodier. Endast i Dresden, där operan haft premiär, framfördes den rentav 50 gånger. Rosenkavaljeren var en pionjär vad gällde konsten att göra en opera till ett varumärke. Man skapade Rosenkavaljeren-tågförbindelser som förde publiken till slutsålda föreställningar. Under tågfärden kunde man röka Rosenkavaljeren-cigarrer och dricka Rosenkavaljeren-champagne.

Librettot är av Hugo von Hofmannsthal som Strauss frekvent samarbetade med. Operans händelser är förlagda till 1750-talets Wien. Octavian förför sin älskarinna Fältmarskalkinnan samtidigt som den unga Sophie försöker hålla den vulgäre baron Ochs på avstånd. Förklädnader och missförstånd leder till mängder av komplikationer men till sist får det unga paret varandra. Intrigen ackompanjeras av praktfulla wienervalser trots att wienervalsen inte uppfanns förrän cirka hundra år efter operans händelser.

År 1945 formades, med tillstånd av Strauss, en orkestersvit bestående av operans bästa nummer. De inledande fanfarerna kastar oss genast in i Octavians och Fältmarskalkinnans sovrum. Vilda valthorn och vällande höjdpunkter antyder vad som är på gång. Den för intrigen centrala silverrosen presenteras med kromatiskt glittrande ackord. I en emotionellt laddad scen möts Octavian och Sophie. Baron Ochs trampar in ur ett bleckbrus och börjar dansa sin favoritvals. Marskalkinnan och baronen inser att ungdomarna valt varandra och deras vemod skildras med strausska förhållningar och stegringar. Sviten avslutas i karnevalistiska tecken med ännu en vals.

svenska

Ruusuritari by Dvořák, Chopin, Srnka, Strauss, Ab (2022/2022), Dirigat Nuno Coelho, Musiikkitalo, Helsinki, Finnland

Aufführungskredite (Besetzung & Produktionsteam )

Ensemble

Programm, Über & Zusammenfassung

Fotos

Weiterführende Literatur

Aufführungstermine & Spielstätten

Veranstaltungsorte