Name: Wake!
Start: 2021-12-08T00:00:00.000Z
End: 2021-12-09T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Conductor

Susanna Mälkki

Orchestra

Instrumentalist

Lauri Kankkunen

Cello

Wake!

Helsinki

Finland

Musiikkitalo

Concert Hall

Wake!: Jery und Bätely Bronsart (+3 More)

Public

Jery und Bätely

Cello Concerto

Wake! Op. 102

Finaldia Op.26

Simon Samuel

Approved

Ingeborg von Bronsart’s opera Jery und Bätely was a big hit in Germany in the late 19th century. Its overture provides an impressive and spirited start to the orchestra’s Finnish Music Day concert. Kimmo Hakola's new composition Wake! is part of the Helsinki Variations series and refers to Jean Sibelius’s Finlandia, an early version was called Finland Awakes. 'My composition is a proclamation for our time that awakens humanity to live more responsibly and bury the selfishness that destroys lives – right now!' Lauri Kankkunen, principal cello of the HPO's cello section, performs as soloist.

Susanna Mälkki

Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra since 2016 and Principal Guest Conductor of the Los Angeles Philharmonic since 2017, Susanna Mälkki is a regular guest with the world’s most illustrious orchestras and at such opera houses as La Scala, the New York Metropolitan and the Vienna State Opera. From 2006 to 2013 she was Artistic Director of the Ensemble Intercontemporain in Paris on the invitation of Pierre Boulez and has conducted the premieres of works by many of the greatest contemporary composers. Beginning her career as a cellist and winning the Turku Cello Competition in 1994, she spent three years as principal cello in the Gothenburg Symphony Orchestra. Susanna Mälkki is a Chevalier of the Légion d’honneur in France, a Fellow of the Royal Academy of Music in London and a member of the Kungliga Musikaliska Akademien in Stockholm.

www.susannamalkki.com

 

Lauri Kankkunen

Lauri Kankkunen (b. 1990) is the HPO’s I Principal Cellist, but he also finds time for solo work and chamber music in addition to his orchestral duties. In 2019, he joined Apolyptica – a Finnish band of classically-trained cellists – for its world tour taking in some 50 concerts. During his free time he enjoys things Italian: Espresso, football both on the pitch and in the stands, and friends go into ecstasies over the pizzas he has baked.

Lauri chose the cello as his instrument when he was five, because the violin was, he said, to high and the piano rattled too much. He nowadays has the pleasure of playing a late 18th-century Italian cello by an anonymous maker on loan to him from the City of Helsinki.

 

Ingeborg von Bronsart: Overture to Jery und Bätely

Ingeborg von Bronsart (1840–1913) was born into a Swedish-speaking Finnish family in St. Petersburg but spent her working life in Germany. The composer of operas, piano and chamber music and over 100 solo songs, she was highly renowned in her day and was also an eminent pianist. One of her many successes was the Singspiel (music interspersed with spoken dialogue) Jery und Bätely based on a comedy by Johann Wolfgang von Goethe. It was premiered at the Weimar Court Theatre in 1873 and thereafter staged all over Germany.

Set in the Swiss countryside, the story tells about Bätely, who cares only about farming. She has no time for men, but nevertheless falls in love with a fellow farmer, Jery, and their happiness knows no bounds. In the overture, their love is expressed in a duet accompanied by the sweet strains of a harp.

This overture has never before been heard in Finland and has been reconstructed by HPO violinist Erkki Palola from a patchwork-like score as part of the orchestra’s project designed to update our musical heritage, to promote equality and a sustainable future.

 

Esa-Pekka Salonen: Cello Concerto

Esa-Pekka Salonen (b. 1958) is not only a world-famous conductor; he is also an eminent composer. His Cello Concerto of 2017 was a joint commission from the Chicago Symphony, New York Philharmonic, Barbican Centre (London) and the German Elbphilharmonie and was premiered in Chicago in March 2017. The soloist was Yo-Yo Ma. In describing the first of the three movements Salonen compares the solo to a comet: “I imagined the solo cello line as a trajectory of a moving object in space being followed and emulated by other lines/instruments/moving objects. A bit like a comet’s tail,” he says. The slow second movement “starts with a wedge-formed cloud and ends with another”. The third movement begins with a slow, brooding cello solo under the residue of the second wedge-cloud. The music is often dance-like; sometimes gesticulating wildly, and at the end, the cello line climbs slowly up to a stratospherically high B-flat before vanishing.

 

Kimmo Hakola: WAKE!

Kimmo Hakola (b. 1958) wrote WAKE! in 2021 as his contribution to the HPO’s series of Finnish works that somehow tie in with something written by a Finnish composer pre-1945. Known already for his ability to find new perspectives on musical history, Hakola chose Sibelius’s Finlandia, the earlier version of which was called Finland Awakes. He is also interested in perceptual psychology. “I’ve tried to create music the behaviour of which is not obvious from the first moment. Things like controlling the perception of time and guiding the listener’s observations. Some might say there are game-theory structures in my composing. Perhaps, but I nevertheless want to stress that music is freedom: the perceptions and experiences of every listener are ‘right’,” he says.

WAKE! challenges the human race to wake up to a more responsible way of life and to put an end to the selfishness that is destroying human life. Together with his earlier Maro and KIMM, WAKE! constitutes a trilogy in which each part expresses concern at Earth’s future.

 

Jean Sibelius: Finlandia, Op. 26

In 1899, Jean Sibelius (1865–1957) composed the music for a series of tableaux to be shown as part of an event held in Helsinki as a demonstration against the growing oppression and press censorship imposed by Tsarist Russia, to which Finland belonged from 1809 until 1917. The music was performed by the Orchestra of the Helsinki Philharmonic Society (predecessor of the HPO) with the composer himself conducting. Sibelius later arranged the music as a symphonic poem called Finland Awakes, and when the HPO under Robert Kajanus performed it at the World Exhibition in Paris in 1901, it was called La Patrie. A friend of Sibelius’s, Axel Carpelan, later hit on the name Finlandia. It is one of the most famous and most frequently performed pieces by Sibelius. Words (by first Wäinö Sola and later V.A. Koskenniemi) were later added to the hymn-like section, though Sibelius never intended his piece to be sung.

English

Ingeborg von Bronsartin laulunäytelmä Jery ja Bätely oli suuri hitti Saksassa 1800-luvun lopulla. [linkki] Sen alkusoitto on juhlallinen ja henkevä aloitus Suomalaisen musiikin päivän -konsertille.

Kimmo Hakolan Helsinki-variaatioiden sarjaan liittyvä uusi teos Wake! viittaa Jean Sibeliuksen Finlandiaan, jonka varhaisversion nimi oli Suomi herää. ”Sävellykseni on julistus tässä ajassa, se herättelee ihmiskuntaa elämään vastuullisemmin ja hautaamaan elämää tuhoavan itsekkyyden – juuri nyt!” 

”Jos ohjaaja Stanley Kubrick olisi elossa ja aloittaisi Avaruusseikkailu 2001 -elokuvansa tekemisen vasta nyt, hän voisi korvata György Ligetin teokset Esa-Pekka Salosen säveltämän sellokonserton (2017) ensimmäisellä osalla.” (Helsingin Sanomat) [linkki] Solistiksi seikkailuun astuu HKO:n soolosellisti Lauri Kankkunen.

Katso ja kuuntele suorana ja tallenteena Yle Radio 1:ssä, Yle Areenassa ja HKO Screen -mobiilisovelluksessa.
LINKKI YLE AREENAAN.
Katso suorana ja keskustele orkesterin YouTube-kanavalla.
LINKKI YOUTUBEEN.
 

Musiikkitalossa vaaditaan koronapassi 29.11. alkaen. Lue lisää Musiikkitalon sivuilta.

 

Susanna Mälkki 

Susanna Mälkki on sukupolvensa arvostetuimpia kapellimestareita maailmassa. Hän on Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari vuodesta 2016 ja Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja työskentelee näiden lisäksi jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, josta mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot ja kaikki muutkin USA:n nk. ”Big 5” -orkesterit. Oopperan alalla kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scala, New Yorkin Metropolitan -ooppera, Wienin valtionooppera ja Pariisin ooppera. Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa ja on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä. 
 
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.  

www.susannamalkki.com 

 

Lauri Kankkunen 

Lauri Kankkunen (s. 1990) aloitti viisivuotiaana sellonsoiton, koska viulun ääni oli liian korkea ja pianon liian koliseva. Sibelius-Akatemiasta Martti Rousin ja Norjan musiikkiakatemiasta Truls Mørkin luokalta Kankkusen tie vei ensin Helsingin kaupunginorkesterin sellistiksi, sieltä Tampere Filharmonian äänenjohtajaksi, ja nyttemmin takaisin Helsinkiin, orkesterin ensimmäiseksi soolosellistiksi.  

Orkesteritöidensä ohella Kankkunen on esiintynyt Radion sinfoniaorkesterin, Turun filharmonisen orkesterin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin solistina. Vuosien ajan hän on kuulunut Suomen kiireisen festivaalikesän vakiokalustoon luotettavana ja luovana kamarimuusikkona. Vuonna 2019 hän liittyi Apocalyptican kiertuevahvuuteen yhtyeen maailmankiertueelle noin 50 konsertin verran. Vapaa-aikanaan Kankkunen nautiskelee italialaisista asioista: espressosta, jalkapallosta niin kentällä kuin katsomossa, ja hänen leipomistaan pizzoista puhutaan niitä maistaneiden kesken ylistävin sanankääntein.  

Kankkusen instrumentti on Helsingin kaupungin omistama, toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen soitinrakentajan sello 1700-luvun lopun Italiasta. 

Jaani Länsiö 

 

Ingeborg von Bronsart: Alkusoitto oopperasta Jery und Bätely

Ingeborg von Bronsart (s. Stark, 1840–1913) syntyi Pietarissa ruotsinkieliseen suomalaisperheeseen mutta teki elämäntyönsä Saksassa. Hän sävelsi oopperoita, piano- ja kamarimusiikkia sekä yli sata yksinlaulua. Bronsart oli myös yksi 1800-luvun suuria pianisteja. Franz Lisztin piirissä vaikuttanut säveltäjä-pianisti esitti kiertueillaan muun muassa omaa pianokonserttoaan.

Erityisen menestyksekäs oli Bronsartin laulunäytelmä Jery und Bätely, joka perustuu Johann Wolfgang von Goethen avioliittokomediaan. Se kantaesitettiin vuonna 1873 Weimarin hoviteatterissa, minkä jälkeen sitä esitettiin ympäri Saksan teattereita.

Sveitsin maaseudulle sijoittuvassa hupailussa Bätelyä kiinnostaa maatalous eikä miehet. Monien käänteiden jälkeen hän kuitenkin rakastuu maanviljelijä Jeryyn ja onni pääsee valloilleen. Alkusoitossa tätä rakkauden autuaaksi tekevää voimaa kuullaan kolmen minuutin kohdalla: rakkausdueton teema puhkeaa soimaan harpun sulosointujen säestämänä.

Musiikki on väkevästi virtaavaa sekä klassistisen henkevää. Valolla ja varjolla vuorotteleva kudos viljelee luksussointeja, silmäniskuja Mozartille ja laulattavia sävelmiä.

Bronsartin menestys aiheutti riitaa avioparin välille. Puoliso (ja kollega) Hans Bronsart von Schellendorf ei tullut kantaesitykseen, koska piti taiteilijan työtä sopimattomana kahden lapsen äidille. Ingeborg ei luopunut taiteestaan. Clara-tyttärestäkin tuli säveltäjä. Ajan haasteista huolimatta pariskunta teki paljon myös taiteellista yhteistyötä.

Suomen sanomalehdissä seurattiin Bronsartin uraa ja muistutettiin hänen savolais-kokkolalaisista juuristaan.

Jery und Bätely -alkusoitto kuullaan nyt Suomessa ensimmäistä kertaa, 150 vuotta kantaesityksen jälkeen. Esitys on osa Helsingin kaupunginorkesterin Historian unohtamat orkesterimusiikit -hanketta, jolla pyritään päivittämään musiikkiperintöämme, edistämään yhdenvertaisuutta ja luomaan kestävää tulevaisuutta.

Orkesterin viulisti Erkki Palola valmisti soittokelpoiset nuotit vuodelta 1879 peräisin olevasta, tilkkutäkkimäisiä korjauksia, leikkauksia ja liimauksia sisältävästä partituurista.

Susanna Välimäki

 

Esa-Pekka Salonen: Sellokonsertto  

Kapellimestariuransa ohella Esa-Pekka Salonen (s. 1958) on jo varhain keskittänyt voimansa myös säveltämiseen. Hän on tullut tunnetuksi etenkin orkesteriteosten säveltäjänä. Salonen on kirjoittanut myös teoksia soololle ja orkesterille, mm. pianokonserton (2007), jonka kantaesityksessä solistina oli Yefim Bronfman. Leila Josefowiczin kanssa yhteistyössä syntynyt viulukonsertto (2009) oli arvostelumenestys, ja vuonna 2012 sille myönnettiin arvostettu Grawemeyer-palkinto.  

Vuonna 2017 valmistunut sellokonsertto syntyi Chicagon sinfonikkojen, New Yorkin filharmonikkojen, Lontoon Barbican Centren ja saksalaisen Elbphilharmonie-konserttisalin yhteistilauksesta. Teos sai kantaesityksensä Chicagon sinfonikkojen konsertissa maaliskuussa vuonna 2017. Orkesteria johti säveltäjä, ja solistina oli Yo-Yo Ma, jolle Salonen jo kauan oli lupaillut teosta. Tästä Salonen on kertonut seuraavaa: ”Olimme puhuneet tästä Yo-Yo Man kanssa jo vuosikaudet, mutta asia konkretisoitui myöhään yöllä eräässä baarissa Chicagossa. Joimme siinä martineja ja tulimme siihen tulokseen, että nyt täytyy tehdä jotain. Aamulla totesin, että martineja oli juotu sen verran paljon, etten oikein muistanut mitä oli sovittu. Pyysin Yo-Yon assistenttia sähköpostitse kysymään mestarilta tämän näkemystä. Vastauksena tuli viesti, että Yo-Yon muistikuvat ovat myös hieman sumuiset, mutta hänen mielestään minun pitäisi säveltää konsertto hänelle.”  

Teoksessa on kolme osaa. Ensimmäisen kohdalla Salonen on käyttänyt komeetta-metaforaa: soolo on kuin liikkuva esine jota muut esineet – soittimet – seuraavat. Hidas toinen osa avaa ja päättyy raskaalla sointipilvellä. Sello meditoi. Finaalia leimaa riehakas tanssillisuus. Lopussa sello kiipeää korkeuksiin ja katoaa näkyvistä. 

 

Kimmo Hakola: WAKE! op. 105 

Kimmo Hakolan (s. 1958) varhaiset teokset olivat modernistisia, sitten pianokonsertto (1996) yllätti postmodernin riehakkaalla otteellaan. Sellaiset teokset kuin vaikkapa Kivi-laulut (2011) viulukonsertto (2012) , ooppera Le Fenice (2012) ja sinfonia 1 (2018) ovat osoittaneet Hakolan olevan säveltäjä, joka löytää alati uusia perspektiivejä musiikin historiaan. Häntä kiinnostavat myös musiikin hahmottamiseen liittyvät haasteet. Vuonna 2018 hän pohti Henna Salmelan haastattelussa: ”Kaikkiaan olen yrittänyt luoda musiikkia, jonka käytös ensimmäisestä tahdista lähtien ei olisi itsestään selvä. Kyse on aikakäsityksen hallitsemisesta ja havaintojen ohjaamisesta. Joku voisi ehkä sanoa, että säveltämisessäni on peliteoriasta peräisin olevia rakenteita. Ehkä, mutta minua kiinnostaa myös havaintopsykologia. Haluan silti korostaa musiikin olevan vapautta: jokaisen kuulijan havainnot ja kokemukset ovat ’oikeat’.”  

Orkesterikappale WAKE! op.105 on syntynyt vuonna 2021. Teos on osa Helsingin kaupunginorkesterin Helsinki-variaatioiden sarjaa, jossa suomalaisilta säveltäjiltä tilataan ennen vuotta 1945 syntyneisiin suomalaisiin sävellyksiin liittyviä teoksia. Hakola kertoo:  

”Helsinki-variaatioiden sarjaan liittyvä orkesteriteokseni WAKE! viittaa musiikillisesti Jean Sibeliuksen Finlandiaan, jonka varhaisversion nimi oli Suomi herää. Oma sävellykseni julistaa tässä ajassa – juuri nyt! – ihmiskuntaa heräämään vastuullisempaan elämään ja hautaamaan kaiken elämää tuhoavan itsekkyyden. 

Aikaisemmin valmistuneet orkesteriteokseni Maro ja KIMM sekä nyt kuultava WAKE! muodostavat teostrilogian, jonka teoksia yhdistää huoli maapallon tulevaisuudesta. Tämä on uskoakseni vähintä, mitä yksi säveltäjä voi tässä ajassa tehdä. Musiikin voimaan uskoivat myös Arvid Genetz (mieskuorolaulu Herää Suomi!) ja Jean Sibelius voimistaessaan suomalaisten kansallistuntoa.” 

 

Jean Sibelius: Finlandia op. 26 

4.11.1899 Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa pidettiin Sanomalehdistön päivien pääjuhla. Kyseessä oli tilaisuus, jonka kautta haluttiin osoittaa mieltä Venäjän sortotoimia ja sanomalehtisensuuria vastaan. Juhlan yhteydessä esitettiin sarja kuvaelmia, jotka käsittelivät  tapahtumia Suomen historiasta. Kuvaelmien musiikin oli säveltänyt Jean Sibelius (1865–1957), joka myös johti Helsingin filharmonisen seuran orkesteria (nykyinen HKO). Myöhemmin Sanomalehdistön päivien musiikkina tunnettu teos huipentui kappaleeseen Suomi herää. Kyseessä oli Finlandian ensimmäinen versio. Harva kuitenkaan seurasi tätä kulttuurihistoriallisesti merkittävää hetkeä. Kuten eräs lehti totesi: "Paljon katosi illan juhlahumuun eikä yleisökään äkistellen tuntunut joutawan sywempää taidetta täysin tajuamaan.” 

Sibelius ja Robert Kajanus alkoivat johtaa konserteissa osia Sanomalehdistön päivien musiikista. Vuonna 1900 Sibelius muokkasi Suomi herää-osan sävelrunoksi (op. 26). Kappaletta oli esitetty mm. nimillä Suomi ja Finale, ja Kajanus oli johtanut sen Pariisissa otsikolla La Patrie. Sibeliuksen ystävä Axel Carpelan keksi nimen Finlandia.  

Sävelrunosta tuli yksi Sibeliuksen kansainvälisesti kuuluisimpia ja esitetyimpiä teoksia. Omasta mielestään hän ei ollut luonut mitään erityistä. Vuonna 1911 hän pohti päiväkirjassaan: "Miksi tämä sävelruno miellyttää? Kaiketi 'plein air' -tyylinsä takia. Se on tosiaan pelkästään 'ylhäältä annetuista' teemoista rakennettu. Silkkaa inspiraatiota.” 

Finlandian hymnistä tuli suosittu melodia ja siihen laati tekstin ensin Wäinö Sola, sitten V.A. Koskenniemi. Sibelius ei ollut tarkoittanut hymniä laulettavaksi ja huokaisi: ”Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda.” 

Christian Holmqvist

suomi

Vi förberder som bäst en säker konserthöst och kommer att informera om konsertrutiner och biljettförsäljning i augusti.
Ingeborg von Bronsarts sångspel Jery och Bätely var en stor succé i Tyskland i slutet av 1800-talet. Den finländska musikens dag inleds i festliga och spirituella tecken med sångspelets uvertyr. 

Kimmo Hakolas nya verk Wake! hör till serien Helsingfors-variationer och hänvisar till 

Jean Sibelius Finlandia vars tidiga version hette Finland vaknar. ”Min komposition är en förkunnelse i denna tid, den väcker mänskligheten till att den – här och nu! – bör leva mera ansvarsfullt och begrava den själviskhet som förintar liv!” 

“Om Stanley Kubrick var vid liv och först nu inledde arbetet på 2001-ett rymdäventyr kunde han ersätta György Ligetis musik med första satsen i Esa-Pekka Salonens cellokonsert (2017).” (Helsingin Sanomat) Solist i konsertäventyret är HSO:s solocellist Lauri Kankkunen. 

Se och hör både live och inspelat på Yle Radio 1, Yle Arena och via HKO Screen applikationen.
LÄNKEN
Se live och diskutera på orkesterns YouTube-kanal.
LÄNKEN

Från och med den 29. november ombeds alla besökare i Musikhuset uppvisa coronapass. LÄS MERA.

 

Susanna Mälkki

Susanna Mälkki är en av sin generations internationellt mest respekterade dirigenter. Hon är Helsingfors stadsorkesters chefdirigent sedan år 2016 och Los Angeles filharmonikers första gästdirigent sedan år 2017. Hon samarbetar dessutom regelbundet med bland annat Berlins filharmoniker, Münchens filharmoniker, Bayerns radios symfoniorkester,  Concertgebouw-orkestern i Amsterdam och Londons symfoniorkester samt New Yorks filharmoniker och de övriga amerikanska ”Big 5” -orkestrarna. Hon dirigerar regelbundet vid de mest betydande internationella operahusen såsom La Scala, Metropolitan, Wiener Staatsoper och Paris opera. På inbjudan av Pierre Boulez var Mälkki 2006-2013  konstnärlig ledare för Ensemble Intercontemporain i Paris. Hon har lett uruppföranden av flera av vår tids viktigaste tonsättare.

Mälkki inledde sin musikerbana som cellist. Hon vann första pris i Åbo cellotävling år 1994 och arbetade i tre års tid som alternerande solocellist i Göteborgs symfoniorkester. Hon har tilldelats bl.a. Pro Finlandia-medaljen och är Riddare av Franska Hederslegionen.

www.susannamalkki.com

 

Lauri Kankkunen

Lauri Kankkunen (f. 1990) började spela cello fem år gammal då han fann att violinen har ett för högt och pianot ett för skrälligt ljud. Han studerade vid Sibelius-Akademin för Martti Rousi och vid Norges musikakademi för Truls Mørk. Därefter förde vägen till Helsingfors stadsorkesters cellogrupp, sedan till tjänsten som stämledare i Tammerfors filharmoniker, sedan tillbaka till Helsingfors och ett arbete som HSO:s första solocellist.

Vid sina om sina orkesterarbeten har Kankkunen uppträtt som solist med Radions symfoniorkester, Åbo filharmoniker och Villmanstrands stadsorkester. Han har i redan flera års tid varit en välkänd gestalt på finska sommarfestivaler i egenskap av en pålitlig och kreativ kammarmusiker. År 2019 deltog han i Apocalypticas internationella konsertturné som omfattade ca 50 konserter. Under sin fritid njuter Kankkunen av italienska ting: espresso, fotboll såväl på spelplanen som på publikläktaren, och pizzor han själv tillrett som hyllas till skyarna av dem som fått smaka på dem.

Kankkunens instrument är en italiensk cello från slutet av 1700-talet som är tillverkad av en tillsvidare okänd instrumentbyggare. Instrumentet tillhör Helsingfors stad.

 

Ingeborg von Bronsart: Uvertyr ur Jery und Bätely

Ingeborg von Bronsart (f. Stark, 1840–1913) föddes i Petersburg till en svenskspråkig, finländsk familj. Sitt livsverk utförde hon i Tyskland. Hon komponerade operor, piano- och kammarmusik och över 100 solosånger. Bronsart var också en av 1800-talets stora pianister. Hon var aktiv i kretsen runt Franz Liszt och framförde på sina konsertturnéer bland annat sin egen pianokonsert.

Bronsarts sångspel Jery und Bätely bygger på en äktenskapskomedi av Johann Wolfgang von Goethe. Sångspelet blev en anmärkningsvärt stor framgång. Det hade premiär på Weimars hovteater år 1873 och framfördes sedan på flera teatrar i Tyskland. Farsen är förlagd till den schweiziska landsbygden. Bätely är mera intresserad av lantbruk än av män. Efter flera vändningar förälskar hon sig dock i jordbrukaren Jery och lyckan blomstrar. I uvertyren framträder kärlekens saliggörande kraft efter sådär tre minuter:   kärleksduettens tema dyker upp, ackompanjerat av ljuva harpackord. Musiken flödar fram med styrka och en klassicistisk espri. I texturen finner man ljus och skugga, lyxiga ackord, nickningar åt Mozarts håll och sångbara melodier.

Bronsarts succé ledde till gräl i familjen. Den äkta mannen och pianistkollegan Hans Bronsart von Schellendorf närvarande inte vid premiären. Han menade att det är olämpligt att en tvåbarnsmor arbetar som konstnär. Ingeborg upphörde dock inte att arbeta med sin konst. Även hennes dotter Clara blev tonsättare. Trots utmaningar gjorde det äkta paret konstnärligt samarbete. I Finlands tidningar följde man med Bronsarts karriär och påminde läsarna om hennes rötter i Savolax och Karleby.

Uvertyren till Jery und Bätely framförs nu, 150 år efter sin premiär, för första gången i Finland. Framförandet är en del av Helsingfors stadsorkesters projekt Historiens förglömda orkestermusik. Projektet har som mål att uppdatera vårt musikarv, främja jämlikhet och skapa en bestånde framtid.

De noter som används i framförandet har gjorts av orkesterns violinist Erkki Palola. Han utgick från ett partitur från år 1879 med flera partier som varit redigerade på olika sätt.

Susanna Välimäki

 

Esa-Pekka Salonen: Cellokonsert 

Vid sidan om sin dirigentkarriär har Esa-Pekka Salonen (f. 1958) redan tidigt fokuserat sina krafter på att även komponera. Han har blivit känd som tonsättare av framförallt orkestermusik. Salonen har även skrivit musik för solo och orkester, bl.a. en pianokonsert (2007) som uruppfördes med Yefim Bronfman som solist. Den i samarbete med Leila Josefowicz skapade violinkonserten (2009) blev en kritikerframgång och tilldelades år 2012 det prestigefyllda Grawemeyer-priset.

Den år 2017 fullbordade cellokonserten skrevs på beställning av Chicagos symfoniker, New Yorks filharmoniker. Londons Barbican Centre och Elbphilharmonie-konsertsalen. Verket uruppfördes på Chicagos symfonikers konsert i mars år 2017 under tonsättares ledning. Solist var Yo-Yo Ma, som Salonen redan länge hade lovat ett verk. Om detta har Salonen berättat: ”Vi hade talat om det här med Yo-Yo Ma i redan flera års tid men det hela konkretiserades först då vi sent en natt satt i en bar i Chicago. Vi drack martinis och kom fram till att det är dags att göra något. På morgonen konstaterade jag att jag hade satt i mig så många martinis att jag inte riktigt mindes vad vi kommit överens om. Jag bad per epost Yo-Yos assistent att fråga mästaren. Svaret löd att även Yo-Yos minnesbilder är något suddiga men att han tycker att jag borde skriva åt honom en konsert.”

Verket har tre satser. I samband med den första har Salonen använt en kometmetafor: solot är som ett rörligt ting som övriga ting - instrument - följer i hälarna. Den långsamma andra satsen öppnar och slutar med ett tungt klangmoln. Cellon mediterar. Finalen är muntert dansant. I slutet klättrar cellon upp i höjderna och försvinner ur sikte.

 

Kimmo Hakola: WAKE! op. 105

Kimmo Hakolas (f. 1958) tidiga verk var modernistiska, men pianokonserten (1996) överraskade med sitt postmodernt raljanta grepp. Sådana verk som exempelvis Kivi-sångerna (2011), violinkonserten (2012), operan Le Fenice (2012) och symfoni nr 1 (2018) har visat att Hakola är en tonsättare som finner ständigt nya perspektiv på musikens historia. Han är också fascinerad av utmaningar som berör musikens gestaltning. Då han år 2018 intervjuades av Henna Salmela reflekterade han: ”Allt som allt har jag försökt att skapa musik som ända från den första takten inte beter sig på ett självklart sätt. Det handlar om att kontrollera tidsuppfattning och styra lyssnarens iakttagelser. Någon kunde säga att jag komponerar genom att använda mig av spelteorins strukturer. Kanske det. Men jag är också intresserad av perceptionspsykologi. Trots det vill jag understryka att musik är frihet: varje lyssnares iakttagelser och upplevelser är ’rätt’.”

Orkesterstycket WAKE! op. 105 är skrivet år 2021. Det är en en del av Helsingfors stadsorkesters serie Helsingfors-variationer (Helsinki-variaatiot) i vilket man av finländska kompositörer beställer verk som skall ha något att göra med år 1945 komponerade finländska kompositioner,. Hakola berättar:

”Mitt orkesterstycke WAKE!, skrivet till Helsingfors-variationer-serien, hänvisar till sin musik till Jean Sibelius’ Finlandia vars tidiga version hade titeln Finland vaknar. Min komposition önskar att mänskligheten - just nu! - skall vakna upp till ett mera ansvarsfullt liv och begrava all den själviskhet som är livsförintande.

Tillsammans med mina tidigare orkesterstycken Maro och KIMM bildar WAKE! en trilogi vars verk förenas av en oro för jordklotets framtid. Jag skulle tro att detta är det minsta vad en enskild tonsättare i vår tid kan göra. Även Arvid Genetz (manskörssången Herää Suomi! / Suomi, vak upp!) och Jean Sibelius litade på musikens kraft då det gällde att förstärka finländarnas nationalkänsla.”

 

Jean Sibelius: Finlandia op. 26 

4.11.1899 höll Pressens dagar sin huvudfest på Svenska Teatern i Helsingfors. Det rörde sig om ett evenemang med vilket man ville signalera sitt motstånd till det ryska förtrycket och den rådande presscensuren. I samband med festen gavs en serie tablåer som skildrade scener ur Finlands historia. Tablåernas musik var komponerad av Jean Sibelius (1865–ß1957) som dirigerade Helsingfors filharmoniska sällskaps orkester (nuvarande HSO). Det verk som senare blev känt som Musik till Pressens dagar kulminerade i Finland vaknar, Finlandias första version. Få noterade dock detta kulturhistoriskt betydande ögonblick. En tidning konstaterade: ”Mycket gick förlorat i kvällens festyra och publiken tycktes inte riktigt förmögen att ta till sig djupare konstnärliga värden.” 

Sibelius och Robert Kajanus började dirigera satser ur Musik till Pressens dagar på konserter. År 1900 omarbetade Sibelius Finland vaknar till en tondikt (opus 26). Stycket hade framförts med bl.a. titlarna Finland och Finale, och Kajanus hade dirigerat det i Paris med titeln La Patrie. Sibelius vän Axel Carpelan kom på namnet Finlandia.  

Tondikten blev ett av Sibelius internationellt mest berömda och oftast framförda verk. Själv tyckte han inte att han skapat något speciellt. År 1911 reflekterade han i sin dagbok: ”Vad är det som gör denna lilla tondikt så tilltalande? Troligen är det 'plein air'-stilen. Den har verkligen byggts uteslutande av teman 'från ovan'. Idel inspiration.” 

Framförallt Finlandias hymn blev populär som melodi och den fick en text av först Wäinö Sola och sedan V. A. Koskenniemi. (Joel Rundt översatte sistnämndas text till svenska.) Sibelius hade inte avsett att hymnen skall sjungas och suckade: ”Den är ju skriven för orkester. Men om världen vlll sjunga så finns det inget man kan göra.”

svenska

Wake! by Bronsart, Salonen, Hakola, Sibelius, Alkaen (2021/2021), Musiikinjohto Susanna Mälkki, Musiikkitalo, Helsinki, Finland

Esityksen ansiot (Näyttelijät & Tuotantotiimi )

Yhtye

Ohjelma, Tietoja & Synopsis

Kuvia

Lue lisää

Esityspäivät ja -paikat

Paikat