Name: Pathétique
Start: 2021-10-27T00:00:00.000Z
End: 2021-10-28T00:00:00.000Z
Location: Musiikkitalo Concert Hall

Admin

Helsinki Philharmonic Orchestra

Conductor

Pablo González

Pianist

Yeol Eum Son

Piano

Orchestra

Pathétique

Helsinki

Finland

Musiikkitalo Concert Hall

Pathétique: Symphony No. 4,  op. 60 Szymanowski (+1 More)

Public

Symphony No. 4  Op. 60

Symphony No. 6 in B minor, Op. 74 (Pathétique Symphony)

Jnanakumar P

Approved

Acclaimed conductor Pablo González and pianist Yeol Eum Son, finalist of the Tchaikovsky Competition, present a concert programme with music composed for cultured entertainment and tunes from the depths of the Slavic soul.

Polish composer Karol Szymanowski wanted to tour the concert stages as the soloist of his own Sinfonia Concertante. He described the piece as being easily approachable and the solo part as being suitable for his pianist skills. After appearing in Copenhagen in 1933, remarks by a Danish critic made Szymanowski reply to his friend: “Oh my God, is it really that serious now? I just wanted to compose a little entertainment music for a wider audience, that’s all!” The cheerful Sinfonia Concertante resolutely avoids complex experiences and great drama, unlike Pyotr Tchaikovsky in his Sixth Symphony. The glowing pathos of that piece has long fuelled speculation concerning the autobiographical nature of the work, which was especially close to the composer himself: “I love it as I have never loved any other of my musical offspring.”

 

Pablo González

Since studying conducting in London and winning the Donatella Flick and Cadaqués International Conducting competitions in 2000 and 2006 respectively, Spanish-born Pablo González (b. 1975) has been a regular guest on both sides of the Atlantic. He was Music Director of the Orquestra Simfònica de Barcelona 2010–2015 and with it recorded three highly-acclaimed volumes of orchestral works by Enrique Granados (Naxos). He is at present Principal Conductor of the Spanish Radio and Television Symphony Orchestra (RTVE). Pablo González is also particularly passionate about German and Russian works of the Romantic era.

 

Yeol Eum Son

Winner of the Van Cliburn competition in 2009 and the Tchaikovsky in 2011, South Korean Yeol Eum Son this year makes her debut with the HPO, the Czech, Rotterdam and Israel Philharmonic Orchestras, the Singapore Symphony and at the Budapest Festival. She began her recording career at the age of 18, playing Chopin Nocturnes for Universal Music, and in the past few years has recorded works by Schumann and Mozart for Onyx. In addition to writing the texts for her CD booklets, she regularly contributes to the largest-circulation South Korean daily and, since 2018, has been Artistic Director of the Music in PyeongChang Festival.

 

Karol Szymanowski: Symphony No. 4, Op. 60

Karol Szymanowski (1882—1937) was Polish though born in what is now Ukraine. His Symphony No. 4 of 1932 is, despite its name, almost a pure piano concerto, but then again the absence of brilliant keyboard virtuosity, coupled with exceptionally colourful orchestration point to a symphony with a pronounced solo element. Calling it a Sinfonia Concertante is thus a terminological compromise. Szymanowski wanted to compose a piano concerto but, not being a professional pianist, was not sure he could rise to the challenge. “Please make it an absolute secret that it is a concerto – you may say it is the 'Fourth Symphony',” he wrote to a friend Zofia Kochańska. He dedicated the work to the great pianist Arthur Rubinstein, but was himself the soloist at the premiere with the Poznań City Orchestra under Grzegorz Fitelberg.

The Sinfonia Concertante is in the traditional three movements. The first begins with a nostalgic melody he had invented nine years earlier. The second movement is in the nature of a nocturne, an almost impressionist mood piece. The audience at the premiere demanded an immediate encore of the finale with its catchy, folk-inspired dance.

Moderato. Tempo comodo
Andante molto sostenuto
Allegro non troppo, ma agitato ed ansioso

 

Pyotr Tchaikovsky: Symphony No. 6 “Pathétique”

One of the great questions in the history of music is: did Pyotr Tchaikovsky (1840–1893) have a premonition of his impending death when he wrote his Symphony No. 6?  Did he mean it as a suicide note? His homosexuality was taboo back then in Russia, and could have serious consequences if detected; and his attempt at conventional marriage had failed abysmally. He had fallen in love with his nephew, a fact that may have leaked out and prompted malice in certain circles.

The word “Pathétique” attached to the symphony was invented by Tchaikovsky’s brother Modest and is wrongly interpreted as meaning ‘pathetic’. The Russian, ‘pateticheskaya’ meaning ‘passionate’ or ‘emotional’ was mistranslated into French as ‘pathétique’ meaning ‘solemn’ or ‘emotive’.

The first of the four movements begins with a slow introduction from which all the symphony’s themes are derived. Some claim to hear in them a battle between passion and love, justice and injustice, fate and honest emotions. Tchaikovsky died in dubious circumstances – cholera was mentioned – only nine days after the symphony’s premiere.

 

Adagio - Allegro non troppo
Allegro con grazia
Allegro molto vivace
Finale: Adagio lamentoso

English

Inspiroivasta otteestaan kiitelty kapellimestari Pablo González sekä Tšaikovski-kilpailun finalisti, pianisti Yeol Eum Son tarjoilevat konserttiohjelman, jossa on kultivoituneeksi viihdykkeeksi sävellettyä musiikkia sekä säveliä slaavilaisen sielun syövereistä.

Puolalainen säveltäjä Karol Szymanowski halusi kierrellä konserttilavoja oman Sinfonia concertantensa solistina. Hän kirjoitti teoksesta helposti lähestyttävän ja soolo-osuudesta itselleen mukavan, pianistintaitoihinsa sopivan. Esiinnyttyään Kööpenhaminassa vuonna 1933 tanskalaiskriitikon huomautukset saivat Szymanowskin puuskahtamaan ystävälleen: ”Voi hyvä jumala, onko se nyt tosiaan niin vakavaa? Halusin vain säveltää vähän ajanvietemusiikkia laajemmalle yleisölle, siinä kaikki!” Hyväntuulinen Sinfonia concertante välttelee päättäväisesti monimutkaisia kokemuksia ja suurta draamaa toisin kuin Pjotr Tšaikovski kuudennessa sinfoniassaan. Teoksen hehkuva paatos on ruokkinut spekulaatioita omaelämäkerrallisuudesta. Säveltäjälle itselleen teos oli kaikkein läheisin: ”Rakastan sitä enemmän kuin yhtäkään musiikillisista jälkeläisistäni.” 

 

Pablo González

Espanjan Oviedossa syntynyt Pablo González (s. 1975) opiskeli kapellimestariksi Lontoon Guildhallissa. Uralleen hän sai voimakasta nostetta voitettuaan tärkeän Donatella Flick -kilpailun vuonna 2000, ja voitettuaan Cadaquésin kansainvälisen kapellimestarikilpailun vuonna 2006 hän on kuulunut konserttitalojen vakionimiin Atlantin molemmin puolin.

Viime vuosikymmenellä González on johtanut etenkin Espanjan suurimpia orkestereita. Barcelonan sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina hän toimi vuosina 2010–2015, ja levytti orkesterin kanssa korkealle kehutun, kolmen CD-levyn Enrique Granados -kokoelman Naxos-merkille. Espanjalaisen musiikin ohella González tunnetaan erityisesti saksalaisen ja venäläisen romantiikan intohimoisena tulkkina.

Tätä nykyä González on Espanjan RTVE:n sinfoniaorkesterin pääkapellimestari ja taiteellinen neuvonantaja. Vierailevana kapellimestarina Gonzálezin työmaa on käytännössä koko Eurooppa ja sen parhaat orkesterit, ja etenkin Suomessa ja Helsingin kaupunginorkesterin vieraana häntä on tavattu useasti.

 

Yeol Eum Son

Etelä-Koreassa syntynyt, 20-vuotiaana Hannoveriin muuttanut Yeol Eum Son nousi musiikkikentän tietoon vuoden 2010 tienoilla. Hän sai tuolloin toisen palkinnon kahdessa arvostetussa musiikkikilpailussa, Van Cliburn -pianokilpailussa vuonna 2009 ja Moskovan kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa vuonna 2011. Moskovassa hän voitti palkinnot myös parhaasta kamarillisen konserton esityksestä sekä parhaasta tilausteoksen tulkinnasta.

Kuluneen kymmenen vuoden aikana Yeol Eum Son on esiintynyt esimerkiksi New Yorkin, Tšekin, Rotterdamin ja Israelin filharmonikoiden solistina. Tänä vuonna hän debytoi Suomessa Helsingin kaupunginorkesterin solistina, ja lisäksi muun muassa Singapore Symphonyn ja Budapest Festival Orchestran solistina.

Levytysuransa Yeol Eum Son aloitti jo 18-vuotiaana soittamalla Chopinin etydit Universal Musicille, ja viime vuosina hän on levyttänyt Schumannin ja Mozartin musiikkia Onyx-merkille. Levyjensä teosesittelyiden lisäksi hän on kirjoittanut vuodesta 2010 lähtien säännöllistä kolumnia yhteen Etelä-Korean laajalevikkisimmästä sanomalehdestä, JoongAng Sundayhin. Yeol Eum Son on vuodesta 2018 lähtien toiminut PyeongChangin musiikkijuhlien taiteellisena johtajana.

Jaani Länsiö

 

Karol Szymanowski: Sinfonia nro 4 op. 60

Nykyisen Ukrainan alueella syntynyttä Karol Szymanowskia (1882–1937) pidetään Chopinin jälkeen suurimpana puolalaissäveltäjänä. Vahvasta kansallisesta leimastaan huolimatta Szymanowski oli kansainvälinen muusikko, joka kiersi maailmaa aina Afrikkaa, Lähi-Itää ja Yhdysvaltoja myöten, ja imi matkoiltaan saamiaan vaikutteita etenkin oopperoidensa aiheisiin.

Szymanowskin tyylin voi jakaa karkeasti kahteen. Hänen varhaiset sävellyksensä ovat selvästi Chopinin vaikutuksen alaisena tuotettua, nykykatsannosta ajastaan jäljessä syntynyttä romantiikkaa. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä tyyli muuttui niin äkkiä, että murroksen keskellä syntynyt laulusarja Love Songs Of Hafiz (1911/1914) kattaa yhtä aikaa kaksi tyystin erilaista sointimaailmaa. Samoihin aikoihin syntyneet kolmas sinfonia ”Yön laulu” ja ensimmäinen viulukonsertto siirtyivät syvälle oman aikansa moderneimpaan päätyyn, jota Szymanowski tuli vuosien aikana syventämään entisestään.

Sinfonia nro 4 (1932) on nimestään huolimatta melkein täysiverinen pianokonsertto, mutta sen solistiosuuden vähäisemmät virtuoosielementit ja orkesterin poikkeuksellinen värikkyys tekevät siitä pikemminkin solistisen sinfonian. Teoksen lisänimi Sinfonia Concertante on kompromissiratkaisu kahden muodon välillä: Szymanowski halusi säveltää pianokonserton, mutta joutui pidättelemään solistiosuudessa, jotta selviäisi sen haasteista itsekin. ”Pitäkää ehdottomasti salaisuutena, että se on konsertto. Kutsutaan sitä vaikka neljänneksi sinfoniaksi”, säveltäjä paljasti ystävälleen Zofia Kochańskalle. Teos on omistettu mestaripianisti Arthur Rubinsteinille, mutta kantaesityksen hoiti säveltäjä itse Grzegorz Fitelbergin johtaessa Poznańin kaupunginorkesteria.

Sinfonia Concertantessa on perinteisen konserton kolme osaa. Jokseenkin sonaattimuotoinen ensiosa alkaa nostalgisella melodialla, jonka Szymanowski keksi jo yhdeksän vuotta aiemmin. Toinen osa on nokturnimainen, lähes impressionistinen tunnelmakuvaus. Päätösosan pääteemana on vetävä oberek-tanssi. Orkesterin ja etenkin pianon loppurymistely villitsi kantaesitysyleisöä vaatimaan koko finaaliosaa kuultavaksi vielä toistamiseen.

Moderato. Tempo comodo
Andante molto sostenuto
Allegro non troppo, ma agitato ed ansioso

 

Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 6 ”Pateettinen”

Pjotr Tšaikovski (1840–1893) sävelsi kuusi numeroitua sinfoniaa. Kolmessa ensimmäisessä hän vielä etsii omaa omaa ääntään oikeaoppisen muodon paineessa. Ne ovat teknisesti varsin taitavasti rakennettuja teoksia, mutta niistä puuttuu myöhempien teosten persoonallisuutta. Aivan kuin säveltäjä ei olisi pannut itseään täysillä likoon vaan jättäytyisi objektiiviseksi tarkkailijaksi teosmuodon toteutuessa taustalla.

Kolme viimeistä sinfoniaa ovat kuin eri maailmasta. Neljäs (1875) ja viides sinfonia (1888) syntyivät säveltäjän myönnettyä itselleen homoseksuaalisuutensa ja paettuaan surkeaa avioliittoaan. Teoksissa täydellistyvät kaikki sinfonian muodolliset vaatimukset ilman, että rohkeasti subjektiiviset kuvaukset Tšaikovskin henkilökohtaisen elämän kriiseistä banalisoisivat niitä egoistisiksi ylpeilyksi. Teoksista puhutaan ”Tšaikovskin kohtalon sinfonioina”, sillä kirjeissään säveltäjä on paljastanut niiden ohjelman liittyvän sisäisen tunne-elämän kriiseihin.

On musiikinhistorian suuria kysymyksiä, sävelsikö Tšaikovski kuudennen sinfonian (1893) tietoisena tulevasta kuolemastaan, soivaksi itsemurhaviestiksi. Homoseksuaalisuus oli jo tuolloin Venäjällä tabu, jonka rikkomisesta koitui vakavia seurauksia. Lisäksi Tšaikovski oli ajautunut rakkaussuhteeseen veljenpoikansa kanssa, mistä sana oli ehkä kiirinyt vääriin ja kostonhimoisiin piireihin, joiden osuutta säveltäjän kuolemaan voimme vain arvailla. Oli miten oli, tässäkin teoksessa on tarina, jota Tšaikovski ei koskaan paljastanut.

Nimi ’Pateettinen’ on säveltäjän veljen Modestin keksimä, mutta se on länsimaissa käännetty virheellisesti. Venäjän kielessä sana tarkoittaa intohimoista tai tunteellista, ei mahtipontista. Neljäosainen sinfonia alkaa hitaalla johdannolla, jonka aiheista sinfonian kaikki teemat muodostuvat. On arveltu, että myös tässä teoksessa kamppailevat intohimo ja rakkaus, oikeus ja vääryys, kohtalo ja vilpittömät tunteet. Vain yhdeksän päivää Pateettisen sinfonian kantaesityksen jälkeen Tšaikovski kuoli epäselvissä olosuhteissa väitetysti koleran riuduttamana.

Jaani Länsiö

 

Adagio - Allegro non troppo
Allegro con grazia
Allegro molto vivace
Finale: Adagio lamentoso

suomi

Vi förberder som bäst en säker konserthöst och kommer att informera om konsertrutiner och biljettförsäljning i augusti.
Dirigent Pablo González är känd för sitt grepp som inspirerar orkestrar, pianist Yeol Eum Sum var finalist i Tjajkovskij-tävlingen. De serverar ett konsertprogram som innehåller såväl kultiverad underhållning som toner ur den slaviska själens djup.  

Den polska tonsättaren Karol Szymanowski ville uppträda på konsertestraderna som solist i sitt verk Sinfonia concertante. Han skrev en musik som var lätt att närma sig och en solostämma som motsvarade hans egen pianistiska talang. En kritikers reaktion efter ett framförande i Köpenhamn år 1933 fick Szymanowski att utbrista: “Men herre gud, måste man ta allt så seriöst? Jag ville skriva något som tilltalar en bred publik och inget annat!” Sinfonia Concertante präglas av ett gott humör och undviker komplicerade erfarenheter och dramatik. Pjotr Tjajkovskijs sjätte symfoni däremot gör inget annat. Verkets glödande patos har lett till spekulationer om ett självbiografiskt inslag. Tonsättaren själv hade ett nära förhållande till symfonin: ”Jag älskar den mer än en enda annan av mina musikaliska avkomlingar.” 
 

 

Pablo González 

Pablo González (f. 1975) är född i Oviedo i Spanien. Han studerade till dirigent vid Guildhall I London. Karriären fick fart då han vann första pris i den ryktbara Donatella Flick -tävlingen år 2000. Efter att ha tilldelats första pris i den internationella Cadaqués-dirigenttävlingen år 2006 har han regelbundet uppträtt i konserthus på båda sidor om Atlanten.  

Under det senaste årtiondet har González dirigerat framförallt de större spanska orkestrarna. Han var Barcelonas symfoniorkesters chefdirigent 2010-2015. Tillsammans med orkestern spelade han in tre kritikerrosade CD-skivor för Naxos med musik av Enrique Granados. González är känd för sina tolkningar av spansk musik men är också en vän av framförallt tysk och rysk romantik.  

González är spanska RTVE:s symfoniorkesters chefdirigent och konstnärliga rådgivare. Han gästdirigerar i mer eller mindre hela Europa. Finland har González besökt flera gånger, och han har då ofta dirigerat Helsingfors stadsorkester.   

 

Yeol Eum Son 

Yeol Eum Son föddes i Sydkorea och flyttade 20 år gammal till Hannover. Hon blev känd i musikvärlden kring år 2010, först då hon fick andra pris i Van Cliburn-tävlingen år 2009 och sedan ett andra pris i den internationella Tjajkovskij-tävlingen i Moskva år 2011. I Moskva tilldelades hon dessutom första pris för både bästa kammarkonsertframförande och bästa tolkning av beställningsverk.  

Under de senaste tio åren har Yeol Eum Son uppträtt som solist med bland annat New Yorks, Tjeckiens, Rotterdams och Israels filharmoniker. I år debuterar hon i Finland som solist på Helsingfors stadsorkesters konsert. Hon uppträder i år för första gången tillsammans med även Singapores symfoniker och Budapests festivalorkester.  

Yeol Eum Son gjorde sin första skivinspelning 18 år gammal då hon spelade in Chopins etyder för Universal Music. Senare har hon spelat in verk av Schumann och Mozart för Onyx. Hon skriver verkpresentationer till sina CD-album och har sedan år 2010 varit kolumnist i JoongAng Sunday, Sydkoreas mest spridda dagstidning. Från och med år 2018 arbetar hon som konstnärlig ledare för PeyongChangs musikfestspel.  

 

Karol Szymanowski: Symfoni nr 4 op. 60 

Karol Szymanowski (1882–1937) föddes i ett område som numera är i Ukraina. Han anses vara den största polska tonsättaren efter Chopin. Szymanowski brukar uppfattas som en starkt nationell tonsättare, men han var också en musiker som uppträdde i bland annat Afrika,  Mellanöstern och Förenta staterna. Under sina resor söp han intryck för stoff till framförallt sina operor.  

Szymanowski hade grovt sett två stilperioder. Hans tidiga kompositioner är tydligt influerande av Chopin och representerar en för sin tid föråldrad romantik. Då första världskriget bröt ut ändrade han plötsligt musikstil. Förändringen kan noteras i sångcykeln Hafiz kärlekssånger (1911/1914) som i praktiken innehåller två sinsemellan helt olika klangvärldar. Samtidigt skrev han den tredje symfonin ”Nattens sång” och den första violinkonserten. I dem använde han sig av sin tids mest avancerade modernism. Med åren kom han att fördjupa just detta slag av uttryck.  

Trots sin titel är Symfoni nr 4 (1932) en nästan fullblodig pianokonsert. Eftersom solopartiet saknar utpräglat virtuosa drag och orkesterpartiet är så färggrant rör det sig dock i praktiken om en solistisk symfoni. Namnet Sinfonia Concertante reflekterar en kompromiss: Szymanowski ville skriva en pianokonsert men måste forma solostämman sådan att han själv skulle kunna spela den. Tonsättaren berättade åt sin vän Zofia Kochańska: ”NI måste hålla hemligt att verket är en konsert. Låt oss tala om det som symfoni nr 4.” Verket är tillägnat mästarpianisten Arthur Rubinstein. I uruppförandet på Poznańs stadsorkesters konsert med Grzegorz Fitelberg som dirigent var dock Szymanowski själv solist.  

Sinfonia Concertante innehåller en solokonserts traditionella tre satser. Den första satsen är skriven i en slags sonatform och inleds med en nostalgisk melodi som Szymanowski hade kommit på redan nio år tidigare. Den andra satsen är en nattlig, närapå impressionistisk stämningsbild. Finalens huvudtema är en medryckande oberek-dans. Orkesterns och framförallt pianots slutspurt gjorde ett sådant intryck på publiken i samband med uruppförandet att hela satsen måste ges da capo. 

Moderato. Tempo comodo
Andante molto sostenuto
Allegro non troppo, ma agitato ed ansioso

 

Pjotr Tjajkovskij: Symfoni nr 6 ”Pathétique” 

Pjotr Tjajkovskij (1840–1893) komponerade sex numrerade symfonier. I de tre första sökte han ännu finna en egen tonsättarröst inom genrens formkrav. Tekniskt sett är verken rätt skickliga men det är som om tonsättaren ännu inte hade nerv att helt ge ut sig själv. Verken formas medan Tjajkovskij tycks iaktta det hela utifrån.  

De tre senare symfonierna är något helt annat. Symfonierna fyra (1875) och fem (1888) skrevs efter att tonsättaren hade accepterat sin homosexualitet och flytt från ett misslyckat äktenskap.  

Dessa verk är underkastade en symfonis strikta formkrav samtidigt som de är frankt subjektiva. De uttrycker privata kriser men är inte skroderande egoistiska. Man brukar tala om ”Tjajkovskijs ödesymfonier” därför att tonsättaren i sina brev avslöjade att verken hade program som hade att göra med hans inre liv.  

En av musikhistoriens stora frågor är om Tjajkovskij skrev sin sjätte symfoni (1893) medveten om sin kommande död. Är verket ett klingande självmordsbrev? I Ryssland var homosexualitet redan vid denna tid tabu. Dessutom hade Tjajkovskij ett kärleksförhållande med sin brorson. Vi kan endast gissa om uppgiften hade spridits till kretsar som reagerade på ett sätt som bidrog till att Tjajkovskij snart var död. Hur som helst: även denna symfoni hade ett program. Vilket det var avslöjade tonsättaren aldrig.   

Det var Tjajkovskijs bror Modest som kom på titeln ”Patetisk symfoni”. I väst är titeln felaktigt översatt. I det ryska språket avser ordet patetisk något som är passionerat och känslosamt, inte svulstigt. Den första av symfonins fyra satser öppnar med en långsam introduktion som innehåller motiv som återkommer i hela verket. Man har antagit att symfonin skildrar en kamp mellan lidelse och kärlek, rätt och fel, ett oundvikligt öde och ärliga känslor. Nio dagar efter uruppförandet avled Tjajkovskij i oklara omständigheter, officiellt som offer för en koleraepidemi.  

Adagio - Allegro non troppo
Allegro con grazia
Allegro molto vivace
Finale: Adagio lamentoso

svenska

Pathétique by Szymanowski, Tchaikovsky, P. I., De (2021/2021), Director musical Pablo González, Musiikkitalo Concert Hall, Helsinki, Finland

Crèdits de representació (Repartiment i equipatge )

Repartiment

Conjunt

Programa, Sobre i Resum

Fotografies

Per llegir més

Dates i llocs d'actuació

Llocs